Rakas Puutarhapäiväkirja,
eilen olimme puutarhabloggareiden kanssa Tampereella ja Hämeenkyrössä. Oli aivan mielettömän ihana päivä. Minusta parasta oli ihmisten kohtaaminen, hyvänä kakkosena tulee tietenkin myös kohtaaminen mitä kauniimpien kasvien kanssa.
On ihanaa, että ihminen avaa sydämensä aitona itsenään, päästää toisen ventovieraan lähelle kertomalla omasta itsestään pihan kautta. Ja ennen kaikkea päästää lauman vieraita ihmisiä kotiinsa. Olisin voinut koko illan kuunnella tarinoita blogien ja pihojen synnystä ja ihmisten elämäntarinoita. Se on ihan äärettömän mielenkiintoista. Ehkä siksi pidän myös työstäni sairaanhoitajana, koska kohtaan ihmisiä niin erilaisista elämäntilanteista ja elämänkokemuksista. Eilen oli ihanaa saada uusia ystäviä, sielun siskoja (ja yksi veli:) ja tuttavia.
Paikalla olivat:
Paikalla olivat:
Ja koska oma kamerani jäi eteisen pöydälle, jouduin turvautumaan fiilisteleviin kännykkäkuviin. Odotan siis innolla muiden näkökulmia ja kuvia ja sitä mitä muille jäi mieleen :)
Ensikohteemme oli Hatanpään Arboretum Tampereella. Ihanat Syreenit, kukkivat puut ja mieletön määrä erilaisia kasveja sai ihastumaan uusin tuttavuuksiin ja myös vanhoihin inhokkeihin :)
Järkytyin Alppiruusujen koosta! Nehän olivat monta metriä korkeita! Miten hienoja! Olin toki myös kauhuissani etteivät pienet rääpäleet takapihalla kasva noin suuriksi - muuten meillä ei näe olohuoneen ikkunasta ulos....
Tämä oli koskettava ihanuus
Ja tämä kohta oli sellainen kolo, johon olisi voinut jäädä istumaan pitkäksi aikaa! Veden solina, kauniit puunrungot, kuin rauhallinen huone
*huokaus*
Aina yhtä ihana Vuokko!
Ja Arboretumin ja piknikin jälkeen siirryimme Pinsiön Puutarhan kautta Suomen ruususeuran puheenjohtajan Lauri Korpijaakon ruusuja ihailemaan. Tosin kylmien ilmojen vuoksi vain kaksi ruusua oli kukassa. Mutta silti riitti katseltavaa ja ihasteltavaa! Kaunis maalaismaisema ja upeat tarinat ruusujen taustalla olivat aivan huumaavia! Ja kaikeksi yllätykseksi saimme oksia mukaan juurrutettavaksi. Voi kunpa saisin ruusut juurtumaan ja säilymään hengissä.
Tämän kauneuden nimi oli joku omenapensas, tuoksu oli aivan mieletön!
Ja tämä kukkiva yksilö oli kaunis, kaksivärinen ja vielä pinkki!
Tämä kohta oli puhutteleva. Suuren suuri Ruusupensas, Suuren suuri Kärhö ja ulkohuussin ovi. Voiko romattisempaa olla!
Tämän jälkeen pääsimme Lauran kotiin ja ilokseni huomasin Lauran kukkapenkissä valkoisen kukan, jonka olemassaolo omassa kukkapenkissä oli yllätys ja nimeä ei todellakaan tiedossa. Eli nyt tiedän että minullakin on Ketohärkki :) Lauralla oli kaunis kivikkopenkki, josta löytyi monia aarteita. Kiitos Laura kun saimme olla vieraanasi!
Ja kotiin tarttui ruusujen lisäksi mukaan muutama yksilö Pinsiön Taimistolta ja muutaman sain teiltä ihanilta ystäviltä. Ne on tänään istutettu maahan ja niistä lisää myöhemmin :)
Sateesta huolimatta meillä oli Kuopuksen kanssa hauskaa pihalla istutellen ihania muistoja eiliseltä ja myös sammakko liittyi seuraamme sateessa.
