Heteet heleät

Oi Puutarhapäiväkirja, miten hauskaa oli, kun siskoni huomasi edellisistä kuvista saman kauneuden mikä erityisesti minuakin hiveli. Kruunuvuokon heteet olivat kauniin siniset <3

Ja nyt olen tuijottanut ruokapöydällä olevan kukkakimpun heteitä viikon päivät. Sain mieheltäni kukkia viime viikonloppuna ennen kuin hän lähti reissuun ja siinä on niin kauniit ja kestävät valkoiset Liljat. Huomioni on ollut kiinnittyneenä Liljojen heteisiin. Yläkuvassa on teräväpäiset heteet ja alakuvassa "pampulat". Onkohan yläkuvan kukasta pampulat vain tippuneet vai onkohan eri lajiketta.... Kahdella kolmesta Liljasta on teräväpäiset heteet ja vain yhdessä nuo siitepölytumpulat. Kauniita ovat molemmat! Kaverina Liljoilla on kauniita pilkullisia vaaleanpunaisia kukkia, ehkä joku teistä lukijoista osaa nimetäkin ne.... Taas voin todeta, että eipä kukan nimi siitä kaunista tee - Ovat niin kauniita ja terateuttisia hyväntuulentuojia!

Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Luonto Luojan

Rakas Puutarhapäiväkirja, 

Kaksi edellistä postausta ovat olleet kovin pohdiskelevia. Oma mielenmaisema ja onnellisuuden käsite ovat olleet pohdinnassa koko viikon aktiivisesti mielessä. Liittyneekö siihen flunssassa paikallaan makaaminen vai jokin terve ajatusprosessi, mene ja tiedä. Mutta syystä huolimatta yllä oleva kuva Pellavan kukasta puhuttelee itseäni melko paljon. Sininen väri ja tarkkarajaiset viivat herkän ja hennon kukan keskellä. Miksi oma onnellisuuteni on niin luontoon sidonnainen? Mieheni runoili minulle päivänä eräänä Erkki Lemisen sanoin:

"Luonto on Luojansa kaltainen, 

päästää kiireiset menemään, 

mutta puhuu kuunteleville"

Luulen, että luonto puhuttelee meitä siksi niin paljon, että rumimmillaankin se on parasta terapiaa. Se on aina aito ja avoin, ottaa vastaan mielentilasta tai elämäntilanteesta huolimatta. Syksyinen ja lakastunut luontokin on raikas ja virkistävä.

Edellisen postauksen lakastunut Kosmos-kukka on melko herkkä - vaikka yhtä aikaa surullinen ja kuollut. Mutta toivo ensi kesän uusista Kosmoskukista elää ja edellinen saa levätä.

Nämä ihanat viime kesän kukkijat puhuvat puolestaan. Dahliat ovat niin monimuotoisia ja jokainen niin erilainen - ja on muuten läheltä kuvattu Krysanteemi melko lailla Dahlian oloinen! Onneksi tosiaan ehdin viedä viime viikolla Pelargonit ja Dahliat autotalliin isän hoitoon.  viikolla olisi käynyt kuten Kosmoskukille, joita en raaskinut poimia maljakkoon. Ja kuinkas sitten kävikään?

Mutta kuunnellaan luontoa ystäväiseni, oli se lakastunut tai täydessä kukassa. Sillä tuntuu aina olevan jotain sanottavaa.

OOOO ja voih!

Rakas Puutarhapäiväkirja, 

Kävin raivaamassa kasvihuonetta. Tomaatit tekevät varkaita minkä ehtivät ja itse tomaatit ovat vihreitä edelleen. Nyt katkoin ja karsin varsia kunnolla. Samalla ajattelin, että raivaan kasvihuonetta muutenkin, ja Kurkut ja Kesäkurpitsat revin pois. Sitten meinasin repiä Parsakaalitkin, mutta onneksi huomasin, että varressa onkin jotakin, mikä näyttääkin ehkä hieman jo Parsakaalin kukalta! Ei ole hajuakaan millainen tämän pitäisi olla. Pitäisikö muistuttaa enemmän esim kukkakaalen vartta. Mutta nyt on yhtä suuri kuin tomaatin varsi ja siinä kukkasia :) Eli katsotaan mitä kehittyy :) Oli huippuhauska yllätys!

Tämä oli ainoa kurkku kolmessa varressa, joten kompostoitumaan lähti ......

Tomaatti on muuten se siemenestä kasvatettu versio :) 

Ja porkkanan ensimmäinen kukka on muuttunut ruskeaksi, niin voipi olla että saamme siemeniä :) Kärpäset muuten tykkää näistä kukista...

Itse vaaleanpunaiselta  perennapenkiltä odotan ensi kesänä enemmän. Josko Syysleimut leviäisivät kunnolla ja samoin Akileijat ja ne pari VAALEANPUNAISTA Liljaa.... Toivottavasti kukissa on ensi vuonna jo näköä.... Tarvitseeko muuten Pioniunikkojen siemenet kerätä talteen vai antaako niiden tippua sijoilleen?

Ja voehan Liljat! Toinen oli sitten oranssi..... Ja kolmas katkesi jo päänsä mullasta nostettuaan, kun laps pomppi perässäni kukkapenkissä keväällä. Että tällainen Liljakesä!!!

Kukkia jonkinmoisia

Rakas Puutarhapäiväkirja,

Tai tällä kertaa ei niin rakas. Pihalla olosta olen nauttinut, ja kukkivista kukkasistakin, mutta osa tapahtumista menee ihan sivu suun, kun ei ehdi merkitä ylös. Olisi kiva saada kaikesta päiväkirjamerkintä. Tai no, onkohan nuo raakojen tomaattien kuvat kovinkaan mukavia muistoja.... Ei ole tehnyt tämä kesä hyvää puutarhaitsetunnolle, kun ainoat rehottajat ovat rikkaruohoja.... Myrkytin rikkaruohot kivikosta jo toistamiseen, kun luonnonmukainen vaihtoehto ei aiheuttanut rikkaruohoille minkäänlaista vammaa. Nyt tein vahvemman seoksen, katsotaan tapahtuuko nyt mitään... Mutta papuja ehkä saadaan, täytyy niitä käydä kuvaamassa!

Ja olipa lohdullista kuulla, ettei kaikkien muidenkaan Korpijaakon ruusujen alut lähteneet kasvuun. Mielenkiintoinen kokeilu - ja yritän vaalia kahta Ruusunalkuani hellällä kädellä, jotta keväällä ne saisi maahan...

Mutta tässäpä nyt kesäkukkakuvia, kun lopulta jokin kukkii...

Minulla on kahdenlaista Malvaa kukkapenkissä. Tämä yläkuvan kauneus on uusi. Kumpikohan on Harmaamalvikki tai onkohan joku Ruusumalva - ei hajuakaan, mutta kaunis on!

Tämän Dahlian ostin poistokorista ja pidin sitä ensin kasvihuoneessa, kun Juhannuksena vasta pääsi ruukkuun. Mutta ehtipä sekin kukkia kaikesta huolimatta. Ei suosikkini, mutta hauska ilmeen tuoja saviruukussa kasvihuoneen nurkalla.

Kasvihuoneen sisääntulon Kärhö kukkii runsaasti, vaikka köynnös on vielä hentoinen. Portaan toisen puolen Kärhö kuoli ja on nyt harmaana köynnöksenä harmaata heinäseivästä vasten. 

Mutta voihan Liljabingo! 

Kati puhui hetki sitten Liljabingosta. Messuilta minäkin ostin vaaleanpunaista. Viime vuonna olivat oransseja ja nyt keltaisia!!! Taitaa olla paras ostaa ihan puutarhakaupasta jos haluaa tietynväristä... Maljakkoon tämäkin päätyy...

Hempein tunnelmin viikonloppuun!

Iloa elämään

Rakas Puutarhapäiväkirjani, 

Onneksi Puutarhassa on muutama kukkakin. Olen koko kesän odottanut Dahlioiden kukkaan puhkeamista. Niitä on ruukuissa yhteensä noin kahdeksan. Suurin osa on kirkkaan punaisia mummon perintöjoriineja (alin kuva), joista yksi kukkii jo (kuva vaan oli superhuono). Mutta tätä vaaleanpunaista olen odottanut, koska tämä on uusi tuttavuus. Kaikista en tiedä minkä värisiä ovat, koska äidillä oli ne samassa ruukussa sekaisin talvehtimassa. Mutta onpahan sitäkin jännittävämpää odottaa kukkia! Jos minulla olisi ikkunallinen autotalli, keräisin sinne talveksi pelargoneja ja joriineja kasapäin talvehtimaan ja kesällä saisi riemuista vanhoista tuttavuuksista. Mutta koska nyt täytyy nähdä se vaiva, että vie isän autotalliin talveksi nämä kaunokaiset, niin määrä ei voi olla mahdoton. Iloitsen näistä Joriineista, sateisen kauden ilopilkuista!

Ja nyt kukkii myös tämän kesän uutuusLilja. Kärpänenkin rakastui vaaleanpunaiseen Liljaani :)

Liljani, Aarteeni

Rakas Puutarhapäiväkirjani, 

On niin palkitsevaa, kun jokin kukkii pihalla. Liljat loistaa kauneudellaan. Tai pari. Vaaleanpunainen on ihan ehdottomasti kaunein. Valkoisia haaveilen tähän vierelle :) Itseasiassa en ennen pitänyt Liljoista, mutta kun näin vaaleanpunaiset, rakastuin niihin heti! Ja Valkoisten lisäksi  haaveilen kerrotuista Liljoista...

Ja tädiltäni sain hänen harvennuksistaan Oranssin, jonka hän kertoi olevan ruskea. Ehkä tämä malli on nimeltään ruskea, mutta minun silmääni oranssi, joten tämä saa syksyllä vaihtaa paikkaa tästä vaaleanpunaisten vierestä.

Mutta näistä siis vain yksi innostui kukkimaan. Enpäs tiedä mitä, mutta hassusti kävi. Osa kuivui ruskeiksi tikuiksi ja osa vaaleanpunaisista alkoi vasta kasvamaan. Luulin jo, että muut vaalenpunaiset eivät pistäkään päätä esiin, mutta kyllä kai ne hengisssä ovat, kun lyhyttä vartta kasvattavat. Näiden osalta siis odotan ensi vuotta :)

Ja kasvihuoneessa tomaatteja katsellessa muistelin taas näitä kokeiluja. Oi Rakas Puutarhapäiväkirjani, toivon niin saavani jonkinlaista satoa tänä vuonna :)