Tanssia vesipisaroiden perässä

Rakas Puutarhapäiväkirja, 

taas tuli pompittua, loikittua ja ehkä tanssittuakin vesipisaroiden perässä tihkusateessa iltayhdeksältä. Vesipisarat ovat niin kauniita ja kuvaaminen niin haastavaa! Kun luulee osuneensa tarkannuksessa, sisällä huomaa tarkennuksen olleen ihan muualla kuin piti. Mehitähdet ja havut jäivät kuvakavalkaadista pois, mutta sain kuin sainkin ihan itse kameraan jotain sateen parhaita puolia. Jos osaisi aina huonolla säällä nähdä nämä parhaat puolet.

Ensimmäisenä Kärhön palasia, siiten Iiriksen lehtiä, Viiruhelpiä, Harjaneilikkaa, Ruusua ja Akileijaa. Puutarhan kauneus näkyy myös muualla kuin kukkasissa. Sitä voisi pohtia suunnitellessa istutuksia :)

Elämää ei mitata henkäyksiemme määrällä, 

vaan niiden hetkien määrällä, 

jotka salpaavat hengityksemme.

-Maya Angelou-

Antakaamme pienille pysähdyksille aikaa, 

pienille hengenvedoille, 

niille, jotka muistamme vanhana vanhana - tosi vanhana. 

Tästä se alkaa!

Siskoni kehotuksesta aloitan myös puutarhablogin ylläpidon. Ei tarvinut kahdesti kehottaa, sillä ajatus siitä, että voin katsella jälkeenpäin pihan muutoksia ja kehitystä kuvien ja tekstien muodossa, on loistava. Monella puutarhurillahan on päiväkirja, johon voi kirjoittaa uusimmat istutukset, mutta ennen kaikkea jokavuotisen aikataulun, joka vaihtelee sään mukaan. Tänä vuonnahan on ollut lumeton talvi ja kevät aikaisessa.

Alkutilanne pihallamme on siis täysi mutamäki. Tonttimme on jyrkkä rinne ja viime vuonna teimme pihan perustustyöt. Täytyy jostakin arkistosta kaivaa alkukuvia, sillä vaikka vieläkin tuntuu alkuhommilta, on pihamme aivan erinäköinen kuin vuosi sitten. Tonttimme on uuden alueen perällä metsän reunassa. Metsä on aivan ihana: kallioinen, valkovuokkoja täynnä, mustikkaa meren lailla ja nyt huomaan muutaman pienen Tuomenkin kukkivan.

Puutarhaharrastajana pidän vanhoista kasveista: Syreeneistä, Joriineista (mummoni sanoin = Dahlioista) ja ruusuista. Tietysti hyötykasvit ovat myös suosikkejani. Ja haaveilen Syreenien katveeseen huvimajasta, jonka ympärille tulisi Särkynyt sydän ja pioneita. Valitsen kasvit kukkien ulkonäön perusteella ja siskoni takoo päähäni järkeä kasvupaikoista ja korkeuksista. Olemme keskustelleet mm. pitkään miltä puutarha näyttää syksyllä, jos siellä ei ole yhtää havua. Eli tähän blogiin on luvassa haaveiden lisäksi myös järkipuhetta ;) Latinankielisiä nimiä viljelen silloin, kun ne ovat minulla tiedossa.

Vaikka kasveja on istutettu millä mitalla, multaa näkyy joka puolella. Oma puutarha ei tule ihan niin nopeasti ja isoista taimista kuin telkkarissa :) Nyt pihalla on alueina etupiha, takapiha, kasvihuoneen seutu ja ruusupenkki. Nämä sisältävät kaikki jo paljon kasveja, joiden alkutaipaleesta pitää ottaa kuvia. Näin voimme loppukesästä nähdä onko mikään kasvanut täysi-ikäiseksi saakka! Takapihan mutakakku on jännittävää seurattavaa, en tiedä kasvaako siellä mikään! Tässä siitä mutavellistä palanen:

Seuraavaan päivitykseen laitan jotakin pihasuunnitelmasta ja sen hyvistä puolista. Tästä alkakoon puutarhaseikkailu Mustikkaisella mutamäellä!

Ja lisäyksenä ensimmäiseen tekstiin 17.6.2014: Rakas puutarhapäiväkirjani, olen tullut nyt kanssasi tutummaksi ja ystävyytemme on selkiytymässä. Olet tullut tutuksi ja painanut muistiin jo monta asiaa pihastamme, mutta nyt tuntuu, että matkamme pääsee nyt uuteen vauhtiin :)