Kurjenpolvia niin somia

Rakas Puutarhapäiväkirja,

Olen ihastunut Kurjenpolviin. Ne ovat todella kauniita, yksilöllisiä ja runsaita, mutta myös helppohoitoisia ja nopeakasvuisia. Puutarhareissuilla on tänä kesänä tullut vastaan monen monta uutta Kurjenpolvea, kauniiden kukkien lisäksi myös huippuvärisiä lehtien sävyjä. Niiden ja Akileijojen moninaisuus on todella kiehtovaa ja lumoavaa. Nyppykurjenpolven pehmeät lehdet ja Haisukurjenpolven voimakas tuoksu saavat haaveilemaan uusista Kurjenpolvista, unohtamatta kerrottua Kurjenpolvea. 

Sininen ´Johnssonś blue´ ja Verikurjenpolvi ovat oman maan suosikkeja. Ja tällaisen ostin tänään valkoisena eurolla Honkkarin poistoperennahyllystä :)

Tuoksukurjenpolvea on pakko humpsauttaa kädellä ohi kävellessään. Sitä löytyy valkoisena ja punaisena.

Ja tummakurjenpolvi valkoinen on kauniin jylhä kukinnassaan. Tummakurjenpolveakin oikeasti tummaa on haaveissa....

Ihania kukkamuistoja, nämä on otettu jo reilu viikko sitten, mutta innostuksessa sitä vain kuvaa lisää ja edelliset meinaa jäädä arkistoimatta. Teidänkin kukkameriä on ollut ilo ihastella!

 Ja Maanpeittokurjenpolvi kukkii vielä Lilan sävyisenä ruusupenkin reunassa. Siellä On Juhannusruusu kärsinyt pahemman kerran sateista, se ei ehtinyt edes kukkia kunnolla. Nyt alkaa Snow Pawement kukkimaan ja muutama auennut kukka jo huumaa tuoksullaan!

Eilen muuten huomasin, kuinka huumaavalle myös Pikkusydän tuoksuu. Tuli ihan lapsuus mieleen.. 

Saatua iloa

Rakas Puutarhapäiväkirja, 

On niin onnekasta, että toisilla kasvit rönsyää harmiksi asti ja saa omakseen "toisen murheet"

Pihallamme on todella paljon jakotaimia, olen saanut siskoltani, tädiltäni, äidiltäni ja perennavaihtajaisista ja nyt myös bloggaritapaamisesta kasveja. Viikonloppuna vierailin taas siskollani ja sain häneltä kottikärryllisen perennoja ja pari ruusua. Aarteista aartein oli Tornionlaakson jokiruusu. Tänään kaivelin äidillä ja isällä kivikkokasveja ja sain Suviruusun <3

Tässä etupiha eilen. Pikkusydän, valkoinen Tuoksukurjenpolvi, kukintaansa aloittava Runkosyreeni sopivat harmonisesti yhteen. Sininen Jalokurjenpolvi täytyy kasvurauhasta huolimatta siirtää paremmalle paikalle. Ja en ymmärrä mistä tuo Ruiskaunokki on tuonne hypännyt. Se sattuu kyllä olemaan yksi lemppareistani, mutta ei tuolla :D Olkoon tämä nyt kesäkuun kuva..

Koivuangervo on pian täydessä kukassa ja on ihanaa, että pihalla ainakin yksi pensas rehottaa :)

Tässä on enää puolet jäljellä istuttamattomista kasveista. Maanpeittokurjenpolvea, Tarha-ajuruohoa ja isältä viinirypäleen taimet (nyt nekin ovat maassa).

Ja toisen romu on toisen aarre. Toisilla leviää Keijuangervo ympäriinsä, joten tässä sen pieniä alkuja alimman kuvan vinkkuraan kivireunaan.

Ja olen tehnyt pari kivikkopenkkiä, jotka saivat täydennystä. Täytyy kasata vaikka yhteen postaukseen kaikki nämä ihanat aarteet.

Ja tässä nämä "tarttis tehä jotain"- kohdat:

Yllä perennapenkin kivireuna on aivan mahdoton. Ei kukaan pysty nyppimään noita ruohoja tuolta kivien raoista eikä heinäseiväs-aidan (tai tulevan sellaisen) alta voi edes ajaa leikkurilla...

Ja alla vinksinvonksin sisääntuloväylä. Koivuangervot ovat ylhäällä siistit, joten samanlainen siisti rivi olisi mukava reunaankin... Eli puuhaa riittäisi, kun vain ehtisi. Äsken yritin hetkeksi ulos, mutta hyttysiä on niin paljon, että hermo vain kiristyy niskan poltteessa....

Ja rakas puutarhapäiväkirjani!!!

Ihan meinaa jäädä kertomatta!!!

Se makrolinssi tuli toissapäivänä ja nyt on harjoitukset käynnissä!!!

Eli pian kuulette lisää :)

Toukokuu on kukkakuu

Rakas Puutarhapäiväkirja,

toukokuun kuva on tällainen. Ihana Pikkusydän täydessä kukassa ja Tuoksukurjenpolvi alkaa peittää Runkosyreenin juuren! Enää ei tarvitse kovin paljoa kitkeä :) Tulppaanit ja Narsissit (Ikeasta ostettu pussi....) ovat kukassa, Runkosyreeni nupuillaan ja kesäkukkia ruukuissa.   

Ostin Prismasta köynnöksen, jonka toivon olevan Päivänsini. Siskoni osti minulle monta vuotta sitten sellaisen ja rakastuin sen koko kesän ihanaan kukintaan. Nyt se saa ilahduttaa etuoven aurinkoportailla. Juurella valkoinen Miljoonakello.

Tuoksukurjenpolvessa ihanan isot nuput. Ja mikä tuoksu! Aina ohimennessä on humpsautettava kädellä noita valloittavan tuoksuisia lehtiä!

Ja ruukkuihin ostin lisää peruspelargoneja. Ne on niin ihania!

Ennen en ole ollut Narsissien ystävä, mutta valkoisena herkkyydessään ne ovat saaneet minut ihastumaan niihin. Ja nekin tuoksuvat niin kesälle! Huomaan allergiasta huolimatta pitäväni tuoksuvista kukkasista.

Ja tulppaaneja pulpahtelee kukkaan siellä täällä. En ole mitenkään loogisesti istuttanut niitä väreittäin enkä riveihin (ehkä olisi kannattanut), joten nyt on värikästä kukkaloistoa joka puolella laikkuja.

Pienet Norjanangervoni ovat kukassa, Niitä oli auringonpaisteella vaikea kuvata. Ne ovat yksi suosikkipuskani. Olisi pitänyt vaivautua hakemaan järkkäri...

Ja vanhat Pelargonit ovat päässeet kasvihuoneesta ulos ruukkuihin. Blogin alareunan kirkkaan punainen Pelargoni on valkoisessa tynnyrissä ja vaaleanpunaista ja sokkona nupullaan ostettua muissa. Vihreissä on ensimmäisen vuoden Dahlioita ja tietenkin myös kesäkukan siemeniä siellä täällä :) Katsotaan minkälainen ruukkuasetelma tästä kehkeytyy.

Nämä kuvat otin eilen ja nyt toukokuun viimeisenä tajusin, että molemmat blogini ovat täyttäneet toukokuussa vuosia, joten voisin kehittää vaikka arvonnan juhlan kunniaksi. Anteeksi vaan Päiväkirja, kun en muistanut onnitella olemassaolon vuosipäivänä, mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan... eli miettimismyssy päähän! Mutta nyt nukkumaan. Huomenna aloitan työt täyspäiväisesti yhdeksän kotiäitivuoden jälkeen. Jännittävä viikko siis tulossa!

Lokakuu

Rakas Puutarhapäiväkirjani, 

Lokakuun kuva on harmaa ja haalea. 

Talon edessä näkyy vielä menossa olevaa projektia; Ruukkuämpärit ja kesäkukat on kannettu pois, ja tilalla on kasa kiviä. Tulossa on kivikkoasetelma. Saa nähdä saanko työstettyä sitä ennen talvea. Suunnittelen taas yhden kukkapenkinkin siirtämistä, Siskoni käski suunnitella tällä kertaa paperille - ehkä suunnittelemisessa olisi ajatusta....

Lähempää lokakuun harmautta tarkasteltaessa löytyy kuitenkin pieni iloinen väripilkku:

Ja portaiden toiselta puolelta löytyy vielä punaista Lamoherukkaa! Kaikki muu on muuttunut ruskeaksi...

Kurjenpolvi kukassa

 Rakas Puutarhapäiväkirjani 

Ruusujen juurelle istutettu Kurjenpolvi on puhjennut kukkaan! Jos en ole ihan väärässä, tämä on Peittokurjenpolvi, jonka joskus odotan peittävän ruusupenkin alustan. Nyt kate vielä paistaa. Kukka on kauniin vaaleanpunainen, ehkä jopa hieman lilansävyinen :)

Ja sain pari viikkoa sitten mieheltäni nimipäivälahjaksi kiven muotoiset Led-valot. Olemme kurkkineet ikkunasta palaako vai eikö pala - ihmeen kirkasta on sateista huolimatta ollut. Mutta toissayönä sain napattua "kyllä palaa"-kuvan. Tuoksukurjenpolvi loistaa keskikesän "läpiyönvaloisassa" yössä. Tänään paistoi aurinko niin että lapset olivat jopa hetken shortseissa ja saimme portaiden kaiteet maalattua. Kaipaan kesän lämpöä, jotta näkisin kasvaako pihalla vielä mikään kukkimaan asti. Tuntuu jotenkin jo niin syksyltä. Ja alla oleva kuva näyttääkin siltä. Ja oi päiväkirjani!, joku kehui (tai väitti) että kylmä sää tappoi hyttyset - meidän pihalla niitä ainakin on! Mutta hyvä niin lintujen kannalta ja on kesäkin tunteista huolimatta- muiden blogeissa kukkia näkyykin siitä todisteena! 

Omenan- ja Tuoksukurjenpolvenkukkia loistossaan

Rakas puutarhapäiväkirjani, toinen Pilariomenapuista puhkesi kukkaan ja siinä loistaa nyt viisi kukkaa :) Nuput olivat ihan pinkkejä ja jännitin minkä värisiä kukat mahtaa olla. Valkoisia vaaleanpunasävytteellä; ovat niin kauniita! On ihanaa, kun pihassa jotain kukkii. Viime päivät ovat menneet multaa kärrätessä ja kohta kasvihuoneen seutu on esittelykelpoinen! Kasvihuone tuottaa niin paljon iloa jo nyt vaikka vielä ei satoa olekaan saatavilla. Ja takapihan muta on vielä esittelemättä, tai kirjaamatta muistiin. Sinne jos joskus joku kukka puhkeaa kukkaan niin on hauskaa verrata sitä rinnettä tuohon mutaversioon.... Mullan ja rikkaruohojen takia ei viitsi enää koko omenapuutakaan kuvata, mutta kuka niitä multakuvia kaipaakaan, kun kukkasato on näin mahtava!!

Valkoinen tuoksukurjenpolvi on myös superkaunis! Yksi kukka kukassa ja nuppuja miljoonittain :) No ei ehkä miljoonittain, mutta sen verran rehottaa lehdet, että toiveita maan peittoon Syreenin alla on :)

Syreeni kukassa!

Rakas puutarhapäiväkirjani, runkosyreenini puhkesi kukkaan! Miten kaunista! Ja kuinka huumaava tuoksu! Nyt tuntuu ihan juhlavalta! Juurella oleva Tuoksukurjenpolvi on lehahtanut kasvuun ja suuren suuret nuput odottavat puhkeamista.

Tuoksukurjenpolven lehdissä näkyy punervaa sävyä, joka tekee kasvista eritääin kauniin.

Ja Rakas puutarhapäiväkirjani,  sillä välin kun odotan muiden kasvien kukkimista, voin ihailla näitä loistavia orvokkeja :) Näiden siemeniä heittelen joka paikkaan, samoin kuin kukkineet kukat. Orvokit saavat kukkia joku kulmalla ja nurkalla :)

Etupiha: Multaa vai istutuksia?

Rakas puutarhapäiväkirjani, tässä ovat etupihan istutusalueet, hah! Näin koko penkki kuvattuna näyttää, kun kuvassa olisi tosiaan vaan multaa ja rikkaruohoja! En malta odottaa loppukesää, kuinka kasvit ovat kasvaneet!!!! Koko etupiha on kovin paahteinen paikka, joten kasvien on kestettävä kuumuutta. Ylempi kuva on portaiden oikea puoli, joka näkyy kadullekin. Alempi kuva on portaiden vasen puoli. Äidin kanssa kitkettiin tuo vas. puoli toissapäivänä, joten siitä on nuo niittyleinikit ja nokkoset pois. Tuli muuten hyviä nokkoslettuja ja lapsetkin söi ennakkoluuloistaan huolimatta! Olisi kiva osata tehdä muutakin villiyrttiruokaa, vaikka voikukkien syöminen tuntuukin hurjalta!

Mutta takaisin kukkapenkkiin: Aarteeni koko pihalla on tällä hetkellä Runkosyreeni ('Palibin'), jossa on todella isot kukan silmut. Kun sateet menevät ohi, on kiva nähdä kukkiiko Syreeni. Ainakin hyvin voi puu istutuksen jäljiltä, vaikka vaikea saada sitä vielä kuvaan :) Juurella kasvaa vaaleanpunaisia ja valkoisia tulppaaneja ja tekee multaisesta maasta hieman kauniimman.

Rakas puutarhapäiväkirjani, koko Syreenin alunen on istutettu täyteen maan peittäviä perennoja. Valkoista tuoksukurjenpolvea on koko keskiosa täynnä ja Syreenin juurella hieman korkeampaa Kurjenpolvea, pinkkiä luulisin. Lajikkeesta ei nyt hajuakaan. Kurjenpolven lehtiä näkyy edellisen kuvan ylälaidassa. Penkin yläkulmaan on istutettu Kevätkaihonkukkaa alulle, josko rajaisi oikeaa laitaa. Myös edellisessä kuvassa. Kevätkaihonkukka muistuttaa Lemmikin kukkaa, joka kuuluu lempikukkiini. Alaosaa rajaa rivi Pikkusydäntä, joka kukkii koko kesän:

Yksi suosikkikukistani on Helmililja, jota saisi puolestani olla kaikki kukkapenkit täynnä. Sitä oli pihalla myös valkoisena, mutta se on lakastunut.

Rakas puutarhapäiväkirjani, portaiden vas. puolella on kaksi Pilariomenapuuta ('Malus Senator'), jotka ovat vasta silmuilla. Pilariomenapuu ei tee oksia, eli lehdet, kukat ja omenat tulevat varteen. Pilaripuut voisi istuttaa kaareen esim. portaiden yläpuolelle, jolloin saisi kauniin omenakaaren :) Vas.puolen kuvassa Pilariomenapuut häviävät taustaansa, eikä niitä näy hädin tuskin ollenkaan. Koko istutusalue on tarkoitus saada peittettyä Lamoherukalla, joka kesän vihreyden jälkeen muuttuu syksyllä ruskan väriseksi. Oli jo viime vuonna vaikuttava, vaikka varvut olivat pienet!

Syksyn kauneutta lisää koko yläreunaa rajaava Koivuangervo ('Spiraeae betufolia'), jossa lehdet ovat jo melko suuret ja kukan silmujakin havaittavissa. 

Ennen en pitänyt havuista ollenkaan, mutta nyt kun huomaan miten keväisin ja syksyisin piha muuttuu mustaksi, oeln huomannut niiden hyvät puolet. On kiva jos pihalla olisi aina vihreää ja joku kukka kukassa! Eli portaiden ylä- ja alapuolelle olen istuttanut Sinilaakakatajaa ja portaiden alla katajan ja portaiden välissä on Syysleimuja. Edellisen kuvan yläreunassa ne pistävät päätään esiin. Alemmassa kuvassa näkyy havu nimeltä 'Blue star' (joku päiväkirjani lukija voi kertoa suomenkielisen nimen, jos tietää;), joka kasvaa pyöreämäisesti, eikä kovin suureksi. Mutta kaikki nämä havut ovat siis sinisävyistä vihreää, ja on nyt tällä hetkellä kukkapenkin melkein ainoat vihreät osat!

Mutta malttamattomana haluaisin jo nähdä miltä tämä näyttää loppukesästä, sillä aika multa-alueitahan nämä ovat vielä.... Kuvista on vaikea saada kovin mairittelevia, mutta laitan ihan varmasti kuvia, kun täällä joku kukkii!!!!! Ja onhan se kiva näihin kuviin verrata, kun kasvit kasvavat :)

 Rakas puutarhapäiväkirjani, olen innostunut selailemaan puutarhablogeja ja voi että teillä kaikilla ihmisillä ympäri maailman on kauniita pihoja!!!! Ja kiva kun sekä twitterissä että täällä on päässyt jo keskustelemaan kanssanne ideoista lukijani! And also in English - I have had nice conversations in twitter with American gardeners! Vaikka englannin kieleni saattaakin ontua....  Mutta blogeja on niin paljon kauniita! Ja miten valkoisia ja pilvenhattaraisia blogit ovat! Oma käsitys puutarhuroimisesta on täysin toinen: Aina on multaa kynnenaluset täynnä, kädet kuivaa ja vaatteet kurassa. Valkoisuus on kaukana tästä pihasta - vielä! Tai ehkä pihani ei koskaan tulekaan olemaan valkoinen, vaan värikäs, kukkia täynnä! Toiveisiin on taas hyvä lopettaa!