maanantai 2. maaliskuuta 2015

Harmittaa

Tänään ei niin rakas 
Puutarhapäiväkirjani, 


Nyt harmittaa niin paljon, että meinasin jättää kirjoittamatta koko tekstin. Naapurin kanssa pohdittiin viime viikolla heidän pihassaan käynyttä pupua, joka oli syönyt heidän omenapuunsa. Ja nyt pupu kävi meidän pihalla. Ehdin jo naapurin kohdalla kysellä hoito-ohjeet haavanhoitoaineineen, mutta omien puiden rungot ovat kalutut kokonaan ympäri, joten haavanhoitoaineesta ei taida olla hyötyä. 
Pilariomenapuut on niin hankalassa rinnepaikassa ja viime vuonna sortuvat verkot meinasivat kaataa koko puun. Tänä vuonna suunnittelin tekeväni kunnon kehikon rautatolppien varaan, mutta ensilumi tuli ja suli, ja sitten alkoi työkiireet niin homma vaan jäi. Tyhmintä on, että näin ei ikinä saisi käydä. Pienellä suojauksella olisi säästytty isolta harmilta.




Mutta lomalla sain istutettua herneenversoja ja ostinpa Timjaminkin, tosin Ikeasta. Onko kenelläkään kokemusta moisen kaupan taimista? Uskaltaako yrttiä syödä?

Ja ostinpa Lidlistä jonkun Jalopelargoniankin kesän toivossa. Kirjavakukkainen taitaapi olla. Pääsimme lauantaina mieheni kanssa treffeille piiiitkästä aikaa ja ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Lidl - suklaata piti käydä ostamassa. Mutta olihan sekin elämys, kun rauhassa sai kiertää hyllyjen välissä - kukaan ei kiljunut korvaan :) Ravintolassa jouduimme odottamaan pöytää, ja odottaminen eli paikallaan istuminen meneviä ihmisiä tarkkaillen tuntui luksukselta. Ja kun saimme pöydän ja ruoat eteemme, oli luksus huipussaan :) Hyvällä mielellä siis tähän viikkoon Pelargoniaa katsellen!

Ja Puutarhapäiväkirjalle voin tunnustaa, että melkein kuivutin ja sen jälkeen hukutin arvokkaista arvokkaimman kasvini: siskolta saaman Tuoksupelargonian pistokkaan. Nautin niin sen tuoksusta makuuhuoneemme ikkunalla!!! Samalla pelastin kuolevan Aaronin parran (?) joka oli jo ehtinyt tehdä uutta versoa, mutta ne versot tapatin. Toivottavasti tekee pian uutta, että saan jakaa kerrankin siskolleni ja tädilleni jotain takaisinkin :)




Ja tänään kaiken sulamisen ja vesikuraleikin jälkeen alkoi sataa taas lunta! Olimme aamulla tyttöjen kanssa ulkona ja jätin meidät lukkojen taakse. Mutta pääsimme ihanaan naapuriin alushousuissamme lounaalle ja esikoisen tullessa koulusta olimme pääsemässä sisään. Muta poikkesimme viemään twitterpeiton (kässäblogin puolella siitä) saajalleen ja poikakin jätti avaimen sisään, joten jäimme kahdesti lukkojen taakse. Että voihan hyvä ihme sentään mikä päivä!

3 kommenttia:

  1. Voi ei! Kyllä suo varmasti harmittaa noi pilariomenapuut. Ei niille taida enää auttaa haavansuoja-aineet. No, kattele mitä niistä muodostuu, mutta pilarimaisuus on varmasti unohdettava.
    Joskus ei mee niinku Strömsössä, mutta kiva kun pääsitte naapuriin ja saa niitä puita uusia. :)

    VastaaPoista
  2. Minulla jänis on syönyt jasmikkeen, juuri kun se viime kesänä pääsi kasvun alkuun. Harmillista! Ymmärrän tunteen!

    VastaaPoista
  3. Voihan pupu, minkä meni tekemään :( Meillä kävi vähän samalla tavalla ensimmäisenä talvena uudessa puutarhassa, kun emme edes tajunneet, että puita pitäisi suojata! Vahingosta on viisastuttu!
    Ei ole kokemusta Ikean timjamista, mutta olisko tuo timjamia kummempaa? ;-P

    VastaaPoista