Arkihaaveilua

Rakas Puutarhapäiväkirja, 

nyt on palattu Mutamäen arkeen. Bloggaritapaamisesta saadulla puutarhainnolla sain tyhjennettyä märän kompostin ja hoidettua pyykkirumbaa... Mutta ihan kuin kuin olisi tosiaan hypätty keväästä suoraan syksyyn, kun kädet jäätyi pyykkiä ripustaessa. 

Tämän päivän ilonaihe oli miehen kanssa tutkia kameran objektiiveja. Makrolinssi ilahduttaisi kyllä meitä molempia... Meillä on Pentaxin K 10 D, mutta siinä on väärä objektiivi ottaa kukkakuvia - ja se raukka on nykymittapuulla jo eläkeiässä... Olen jotain ottanutkin ja mieheni saa neuvoa miten saan ne kamerasta ulos vaikka niiden kukkien aika on jo mennyt. Mutta opettelun vuoksi aion laittaa ne tänne kun ehditään yhdessä istua koneelle. Mutta kamera-aihe on hankala. Tarpeeksi hyvä, tarpeeksi hyvä hinta ja tarpeeksi käytännöllinen aloittelijalle. Mieheni on kyllä säätänyt kuvia jo monen monta vuotta, mutta nyt tuntuu omakin into riittäisi tekniikan opetteluun. Saapa siis nähdä saadaanko tilattua jokin linssi vanhaan kameraan ja uusi kamera myöhemmin :) Nyt olen siis kuvannut iPadin kameralla suurimman osan (tunnustan...).  Joku digikamerakin voisi olla hyvä, mutta kukkien lähikuvat ja ötökät olisi kiehtovia kuvattavia. Milläs te kuvaatte blogiinne?

Laukka ja Akileija piristyttäköön meitä tänä tuulisena ja kylmänä päivänä!

Väripilkkuja mullassa

Rakas Puutarhapäiväkirja, 

Nyt mutaisen mäen mullassa näkyy pieniä väripilkkuja, jotka piristävät mieltä! Ensin vielä pystyssä olevat Tulppaanit. Tämä rönsyreunainen on suosikkini! Mutta pidän myös alla olevasta vaaleanpunakeltaisesta - se tekee hauskasti kukkia pitkin vartta. Olen saanut Mutamäen kasvilistan melkein valmiiksi, mutta jätin sipulikukat kokonaan listasta pois, koska minulla ei ole hajuakaan Tulppaanien nimistä. Ja tänä vuonna olen oikeastaan ensimmäistä kertaa niihin hieman ihastunut....

Ja rakas Puutarhapäiväkirja, välillä kun yrittää kuvata pikku kukkaa, kamera tarkentaa mihin sattuu, tuuli huiskaiseen kukan nurin kurin tai lapsi kävelee perässä ja istuu keskelle kukkapenkkiä... Kyllähän kukat kiehtoo Pikkuihmisiäkin. Ne ovat täynnä ötököitä, mullan kaivuu on mukavaa ja pienet ihmiset näkevät varmasti luonnon kauneuden vielä tarkemmin kuin me aikuiset....

Mutta tässäpä Kääpiöakileijani. Se on nyt erittäin kääpiö, koska siirsin tosiaan viime syksynä perennapenkin paikkaa ja kaikki alkoi taas alusta. Mutta nyt en siirrä näitä enää. Ne saavat rehottaa nyt tässä kaikessa rauhassa.... Tässä pitäisi löytyä kaksi sinistä, yksi valkoinen ja yksi punainen.... Katsotaan pilkistääkö muiden nenänpää täältä esiin ollenkaan. Savinen multa päällä, mustaa alla ja hevonkakkaa päällä....    

Ja tässä myös kaksi suosikkiani. Laukkaneilikka on uutuus tältä keväältä ja Keijunkukka alkaa levitä jo kivasti :) Ja Neilikan alla joku pieni Rikon poikanen. Ketoneilikkaakin pitäisi löytyä, toivottavasti en ole kitkenyt tuppoja pois..... Neilikka on myös yksi suosikkini.... Huomaan olevani mieltynyt aika moneen kukkaan... Ihanaa kun jokin kukkii, vaikka multa ei olekaan vielä peitossa. Kitkeminen vaatii minulta kärsivällisyyttä, jota en omaa yhtään, mutta josko maanpeittokasvit joskus leviävät :)

Se kukkii sittenkin!

Oi Rakas Puutarhapäiväkirjani!!!!!

Akileijani kukkii sittenkin! Tämä on ollut ainoa kukka, joka on ollut pihallamme muuttamisesta lähtien. Ensimmäisen kesän se vietti ruukussa ja sen jälkeen takapihalla kivien välissä ja viime kesästä mutarinteessä takapihalla. Ja tänä vuonnakin se kukoisti runsaana muuten niin ankeassa mutarinteessä. Yhtäkkiä se kuitenkin rapistui, joku sen varmaankin söi. Surin sitä kovasti, koska en ehtinyt ottaa Kääpiöakileijasta yhtään kukkivaa kuvaa ja odotin tämän "normaalin" yksilön runsaita nuppuja puhkeamaan. Yhtenä päivänä huomasin sen kuitenkin olevan pelkkä risukasa. Miten surkeaa! Mutta nyt sateiden jälkeen siinä olikin kaksi kukkaa! Mikä ilonpäivä! 

Mutta Rakas Puutarhapäiväkirjani, mikähän sen mahtoi tuhota, koska eikös tämä kasvi ole kovinkin myrkyllinen?