Rakas Puutarhapäiväkirjani,
viime viikolla lumikasojen alta paljastui se loputon kivikasa, jota syksyllä jo siirrettiin hiki hatussa. Hetihän siihen piti käydä käsiksi ja pulkalla roudaus sujuikin mukavasti. Seuraavana päivänä lumet olivatkin jo sulaneet ja piti turvautua kottikärryihin... Mutta sain tämän takapihan kivirivin valmiiksi ja huomasin niin rakastavani kivikkoa! Hivelee silmää yksinkertaisuudessaan. Ainakin huomattavasti enemmän kuin takapihan rinne, josta routa saa taas myllättyä koko mudan valloilleen. Krookuksetkin roikkuvat pää alaspäin....
Eilen satoi jo taas lunta nupullaan olevien sipulikukkien päälle. Täytyy käydä kuvaamassa pihalla lisää. Meille tuli oksennustauti kylään ja kaikki menot peruuntuivat, joten nyt on aikaa istua koneella minkä pyykinpesulta ehtii... Ja täytyyhän päästä esittelemään superisti kasvaneet kurkun taimetkin tuolta kammarin ikkunalta... Ei kun siis kuvaamaan lisää vaikka aurinkoa ei tänään varmastikaan nähdä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti