torstai 25. kesäkuuta 2015

Saatua iloa

Rakas Puutarhapäiväkirja, 


On niin onnekasta, että toisilla kasvit rönsyää harmiksi asti ja saa omakseen "toisen murheet"
Pihallamme on todella paljon jakotaimia, olen saanut siskoltani, tädiltäni, äidiltäni ja perennavaihtajaisista ja nyt myös bloggaritapaamisesta kasveja. Viikonloppuna vierailin taas siskollani ja sain häneltä kottikärryllisen perennoja ja pari ruusua. Aarteista aartein oli Tornionlaakson jokiruusu. Tänään kaivelin äidillä ja isällä kivikkokasveja ja sain Suviruusun <3


Tässä etupiha eilen. Pikkusydän, valkoinen Tuoksukurjenpolvi, kukintaansa aloittava Runkosyreeni sopivat harmonisesti yhteen. Sininen Jalokurjenpolvi täytyy kasvurauhasta huolimatta siirtää paremmalle paikalle. Ja en ymmärrä mistä tuo Ruiskaunokki on tuonne hypännyt. Se sattuu kyllä olemaan yksi lemppareistani, mutta ei tuolla :D Olkoon tämä nyt kesäkuun kuva..


Koivuangervo on pian täydessä kukassa ja on ihanaa, että pihalla ainakin yksi pensas rehottaa :)


Tässä on enää puolet jäljellä istuttamattomista kasveista. Maanpeittokurjenpolvea, Tarha-ajuruohoa ja isältä viinirypäleen taimet (nyt nekin ovat maassa).


Ja toisen romu on toisen aarre. Toisilla leviää Keijuangervo ympäriinsä, joten tässä sen pieniä alkuja alimman kuvan vinkkuraan kivireunaan.


Ja olen tehnyt pari kivikkopenkkiä, jotka saivat täydennystä. Täytyy kasata vaikka yhteen postaukseen kaikki nämä ihanat aarteet.

Ja tässä nämä "tarttis tehä jotain"- kohdat:


Yllä perennapenkin kivireuna on aivan mahdoton. Ei kukaan pysty nyppimään noita ruohoja tuolta kivien raoista eikä heinäseiväs-aidan (tai tulevan sellaisen) alta voi edes ajaa leikkurilla...

Ja alla vinksinvonksin sisääntuloväylä. Koivuangervot ovat ylhäällä siistit, joten samanlainen siisti rivi olisi mukava reunaankin... Eli puuhaa riittäisi, kun vain ehtisi. Äsken yritin hetkeksi ulos, mutta hyttysiä on niin paljon, että hermo vain kiristyy niskan poltteessa....


Ja rakas puutarhapäiväkirjani!!!
Ihan meinaa jäädä kertomatta!!!
Se makrolinssi tuli toissapäivänä ja nyt on harjoitukset käynnissä!!!
Eli pian kuulette lisää :)

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Kasvurauhan julistus

Rakas Puutarhapäiväkirja, 


nyt päätin, että siirsin viimeisen kerran kasveja. Siirsin nyt kaikki Kurjenmiekat samaan paikkaan ja perennat juurtukoot, samoin havut. Nyt julistan

Kasvurauhan Mutamäelle!

Ja päiväkirjani seuraajat, saatte huomauttaa minulle, jos taas vaihdan jonkun paikkaa...
Nimittäin nyt alkaa Alppiruusuissa ja Havuissakin näkyä uusia tämän vuoden kasvuja, joten nyt on ihan oikeasti vedettävä henkeä ja annettava myös näiden hengittää.


Tämä on ykkösvyöhykkeen Nova Zembla, mutta nyt ainakin kasvaa...

Kääpiövuorimänty

 joku Sinikataja

 Kartiovalkokuusi


Ja mikä ihmeellisin kasvu!

Niistä kolmesta porkkanasta, jotka kylvin täällä, kasvaa kaksi versoa! Kuvat eivät nyt kovin laadukkaita ole, mutta kasvun riemu sitäkin ihmeellisempi! Jännittää sekä näiden porkkanoiden seuraaminen että muiden kasvien kasvaminen - josko syksyllä olisi hieman vähemmän mutaa mutamäellä näkyvissä :)


perjantai 19. kesäkuuta 2015

Ystävällistä juhannusta

Rakas Puutarhapäiväkirja, 


 Ystäväni rakkahani ompeli minulle Puutarhurin vyön :)
Siihen saa roikkumaan koukkuun tarpeellisen kihvelin ja taskuihin vaikka siemeniä tai puhelimen. Hän teki tämän minulle ystävällisyyttään ja sain tämän eilen todella raskaan työpäivän jälkeen.
Ilahduttipa se mieltä <3 Ystävät osaavat todella yllättää!



Täällä Mutamäellä kylmät säät näkyvät pienen pieninä kasveina. Mikään ei oikeastaan rehota. Ruusut ovat alkaneet tehdä juurivesoja ja Tuoksukurjenpolvi levitä alalleen. Muuten aika nihkeää kasvua. Mutta mansikat kukkivat täydellisesti ja Juhannusruusu ja Morsionruusu ovat täynnä nuppuja :)


Tämä taitaa olla Morsionruusu


 Jolloin tämä olisi Juhannusruusu


Ja nämä hauskat Kylmänkukan pallerot keräävät kauniisti vesipisarat koristeikseen. 
Juhannus vierähtää minun osaltani töissä, joten paistamme kotona makkaraa ja syömme jäätelöä :) 
Juhannusruusun kukintaa odotan kovasti ja kylmyydenkään vuoksi ei ihan keskikesältä tunnu. Mutta ehkä tämä vielä kesäksi muuttuu. Ja mieheni on tilannut sen makrolinssin kameraamme, joten sitä odotellen ensi viikkoon!

Mukavaa ja koivujen&lupiinien tuoksuista juhannusta kaikille!
Toivottelee väsynyt raskaan työn raataja





tiistai 16. kesäkuuta 2015

Arkihaaveilua

Rakas Puutarhapäiväkirja, 


nyt on palattu Mutamäen arkeen. Bloggaritapaamisesta saadulla puutarhainnolla sain tyhjennettyä märän kompostin ja hoidettua pyykkirumbaa... Mutta ihan kuin kuin olisi tosiaan hypätty keväästä suoraan syksyyn, kun kädet jäätyi pyykkiä ripustaessa. 

Tämän päivän ilonaihe oli miehen kanssa tutkia kameran objektiiveja. Makrolinssi ilahduttaisi kyllä meitä molempia... Meillä on Pentaxin K 10 D, mutta siinä on väärä objektiivi ottaa kukkakuvia - ja se raukka on nykymittapuulla jo eläkeiässä... Olen jotain ottanutkin ja mieheni saa neuvoa miten saan ne kamerasta ulos vaikka niiden kukkien aika on jo mennyt. Mutta opettelun vuoksi aion laittaa ne tänne kun ehditään yhdessä istua koneelle. Mutta kamera-aihe on hankala. Tarpeeksi hyvä, tarpeeksi hyvä hinta ja tarpeeksi käytännöllinen aloittelijalle. Mieheni on kyllä säätänyt kuvia jo monen monta vuotta, mutta nyt tuntuu omakin into riittäisi tekniikan opetteluun. Saapa siis nähdä saadaanko tilattua jokin linssi vanhaan kameraan ja uusi kamera myöhemmin :) Nyt olen siis kuvannut iPadin kameralla suurimman osan (tunnustan...).  Joku digikamerakin voisi olla hyvä, mutta kukkien lähikuvat ja ötökät olisi kiehtovia kuvattavia. Milläs te kuvaatte blogiinne?

Laukka ja Akileija piristyttäköön meitä tänä tuulisena ja kylmänä päivänä!


maanantai 15. kesäkuuta 2015

Uudet kasvit

Rakas Puutarhapäiväkirja, 


ilolla esittelen uudet kasvini :)
Kävimme siis lauantaina myös Pinsiön taimistolla, jossa oli mahtava valikoima kasveja.

Suikerovihma vaaleanpunaisena, niin kaunis!
Chamaecyticus purpureus



Keijunkukka 
Heuchera Marmelade


Ja saimme jakotaimia ihanilta Puutarhaystäviltä vaikka vaihdossa ei täältä multamaalta ollutkaan mitään takaisin. Yllä olevassa kuvassa on Rönsyleimu Syysleimujen edessä. Ja alla ihana Kuolanpioni tuntemattoman Pionini vieressä.


Harmaamalvikki ja vaaleanpunainen Väriminttu istuvat jo paikoillaan. Ja istuttamatta on vielä Sinipiikkiputki ja komea Dr. Westerlund, tuoksupelargonia. Takakontti oli täynnä taimia ja eihän niitä yöllä enää muistanut monta kasvia oli matkassa. Istuttaessa vasta ajatukset luisti. Vaikka Piikkiputkesta en olekaan varma minne sen laitan. Mutta olipas se hauska!

Ja kasviluettelo alkaa olla valmis. En olisi ikinä uskonut sen laatimisessa onnistuvani. Pitäisi jaksaa kirjoittaa se vaikka blogin välilehdelle. 


Ja tämän sarjakuvan sain ostotaimien mukana Pinsiön taimiston kassalta. Sopii minulle kuin iso nenä päähäni. Ikävä kyllä :D


sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Ruusut tölkeissä....

Rakas Puutarhapäiväkirja, 


pitää lähteä muovipussikauppaan :)
Nyt on Lauri Korpijaakolta (ed.postaus bloggaritapaamisesta)  saadut pistokkaat taimimullassa, mutta ohjeistuksen mukainen muovipussi puuttuu päältä. Maitotölkin kulmassa on reikä ja pistokkaat pitäisi olla muovipussissa muistaakseni varjossa. Toivon säilyttävänä nämä hengissä ja toivon myös nimilappujen pysyneen paikoillaan... Mutta Romeossa ja Juliassahan sanottiin, että ruusu tuoksuisi ruusulta, vaikka kutsuisimme sitä millä tahansa muulla nimellä

"What's in the name? That which we call a rose by any other name would smell as sweet."


Kaksi meni hieman poikki ja ne joutuivat samaan ruukkuun oikealle :)
Taimia haalin yhteensä kymmenen, vaikka yritin hillitä itseni, en pystynyt...
Mutta tästä tulee hauskaa seurantaa, kuka saa taimet hengissä maahan ensi keväänä ja milloin mahtaa ensimmäinen näistä kukkia - erittäin mielenkiintoista! 

Ja tarinat ruusujen takana  olivat huippumielenkiintoisia. Tarinoita oli junasta ruusun perässä hypänneestä lastenlasten nimiin. Siellä kaikkien luonnonkukkien, perennojen ja satojen ruusujen seassa olisi jaksanut kuunnella soljuvaa tarinointia ja ruusujen kuvailuja vaikka kuinka ja kauan! Miten kukaan voi muistaa niin monen ruusun kukinnat ja tyylit ulkoa, kun samankaltaisia oli silmän kantamattomiin! Kiitos ja kunnianosoitus Korpijaakon työlle! 

Ihanaa oli kävellä satojen ruusujen seassa - 
voi vain kuvitella millaista on kun ne ovat kaikki kukassa. 

Tai oikeastaan - eihän sellaista ole kuin unissa! 



Mahtava kohtaaminen

Rakas Puutarhapäiväkirja, 



eilen olimme puutarhabloggareiden kanssa Tampereella ja Hämeenkyrössä. Oli aivan mielettömän ihana päivä. Minusta parasta oli ihmisten kohtaaminen, hyvänä kakkosena tulee tietenkin myös kohtaaminen mitä kauniimpien kasvien kanssa.

On ihanaa, että ihminen avaa sydämensä aitona itsenään, päästää toisen ventovieraan lähelle kertomalla omasta itsestään pihan kautta. Ja ennen kaikkea päästää lauman vieraita ihmisiä kotiinsa. Olisin voinut koko illan kuunnella tarinoita blogien ja pihojen synnystä ja ihmisten elämäntarinoita. Se on ihan äärettömän mielenkiintoista. Ehkä siksi pidän myös työstäni sairaanhoitajana, koska kohtaan ihmisiä niin erilaisista elämäntilanteista ja elämänkokemuksista. Eilen oli ihanaa saada uusia ystäviä, sielun siskoja (ja yksi veli:) ja tuttavia.
Paikalla olivat:

Kesätuulia eli Suvi http://mutamaki.blogspot.fi/

Jori eli Johanna ja jouko http://hernepensas.blogspot.fi/

Ja koska oma kamerani jäi eteisen pöydälle, jouduin turvautumaan fiilisteleviin kännykkäkuviin. Odotan siis innolla muiden näkökulmia ja kuvia ja sitä mitä muille jäi mieleen :)



 Ensikohteemme oli Hatanpään Arboretum Tampereella. Ihanat Syreenit, kukkivat puut ja mieletön määrä erilaisia kasveja sai ihastumaan uusin tuttavuuksiin ja myös vanhoihin inhokkeihin :)




Järkytyin Alppiruusujen koosta! Nehän olivat monta metriä korkeita! Miten hienoja! Olin toki myös kauhuissani etteivät pienet rääpäleet takapihalla kasva noin suuriksi - muuten meillä ei näe olohuoneen ikkunasta ulos....



Tämä oli koskettava ihanuus


Ja tämä kohta oli sellainen kolo, johon olisi voinut jäädä istumaan pitkäksi aikaa! Veden solina, kauniit puunrungot, kuin rauhallinen huone 
*huokaus*


Aina yhtä ihana Vuokko!


Ja Arboretumin ja piknikin jälkeen siirryimme Pinsiön Puutarhan kautta Suomen ruususeuran puheenjohtajan Lauri Korpijaakon ruusuja ihailemaan. Tosin kylmien ilmojen vuoksi vain kaksi ruusua oli kukassa. Mutta silti riitti katseltavaa ja ihasteltavaa! Kaunis maalaismaisema ja upeat tarinat ruusujen taustalla olivat aivan huumaavia! Ja kaikeksi yllätykseksi saimme oksia mukaan juurrutettavaksi. Voi kunpa saisin ruusut juurtumaan ja säilymään hengissä.


Tämän kauneuden nimi oli joku omenapensas, tuoksu oli aivan mieletön!


Ja tämä kukkiva yksilö oli kaunis, kaksivärinen ja vielä pinkki!



Tämä kohta oli puhutteleva. Suuren suuri Ruusupensas, Suuren suuri Kärhö ja ulkohuussin ovi. Voiko romattisempaa olla!


Tämän jälkeen pääsimme Lauran kotiin ja ilokseni huomasin Lauran kukkapenkissä valkoisen kukan, jonka olemassaolo omassa kukkapenkissä oli yllätys ja nimeä ei todellakaan tiedossa. Eli nyt tiedän että minullakin on Ketohärkki :) Lauralla oli kaunis kivikkopenkki, josta löytyi monia aarteita. Kiitos Laura kun saimme olla vieraanasi!

Ja kotiin tarttui ruusujen lisäksi mukaan muutama yksilö Pinsiön Taimistolta ja muutaman sain teiltä ihanilta ystäviltä. Ne on tänään istutettu maahan ja niistä lisää myöhemmin :) 
Sateesta huolimatta meillä oli Kuopuksen kanssa hauskaa pihalla istutellen ihania muistoja eiliseltä ja myös sammakko liittyi seuraamme sateessa.


torstai 11. kesäkuuta 2015

Nyt ahdistaa

Rakas Puutarhapäiväkirja, 


Nyt olen antanut ahdistuksen nousta haaveita isommaksi. Pihalla kävellessä alkoi vain ahdistamaan kaikki multa ja minimaaliset kasvit siellä täällä. Onneksi puutarhakaupat eivät ole nyt auki. Olisin voinut lähteä ostamaan sata pensasta, sata havua ja sata kukkivaa kasvia ja ehkä muutaman puun. Kylmäkin vielä, pah!

Onneksi on pari ihanaa kukkivaa kesäkukkaa. Ja onneksi lauantaina pääsee tuulettumaan Tampereelle Puutarhabloggareiden kokoontumiseen. Tapahtuma on juuri ajallaan <3


Ihanat supervärit

Rakas Puutarhapäiväkirja, 


Nämä kaunistukset eivät esittelyjä kaipaa. Niin kauniit ja toivottavasti juurtuvat kunnolla vaikka en nuppuja leikannutkaan pois vastaistutettuina. Ja tämä tummempihan on vahinkona ostettu I- vyöhykkeen Rhodo, mutta toivon että metsämaassa rinteen ja Sinikatajien suojassa tämä menestyisi. Ajatuksena oli ostaa pinkki ja vaaleanpunainen. Mutta vas. puoleinen oli sen värinen kuin oikean toivoisin olevan ja vasenkin siis kirkkaampi kuin halusin. Mutta täytyy ostaa kolmanneksi vaaleanpunainen, niin on sitten sekamelska valmis :) Ei voi kuin ihastua, kuten mehiläisetkin, jotka pyörivät näissä vaikka tuuli meinaa viedä minutkin mennessään.