perjantai 29. tammikuuta 2016

Puutarhastelijan herätyshaaste


Rakas Puutarhapäiväkirja, sain Elämää Paraatiisinpalasessa Lauralta  haasteen, jossa herätellään Puutarhastelijaa eloon. Ajattelin että on mukavaa kaivella vanhoja kuvia, mutta kuvien selailu olikin superihanaa!!!!

Haasteen idea on yksinkertainen ja mukava: Vain kaksi sääntöä: Valitse kuvatiedostoista kaksi tai useampi viime kesän kansio, lataa niistä sattumanvaraisesti kuusi kuvaa ja kerro niistä jotakin. Voit linkittää kuviin kesämuistoja. Ja käy kertomassa Lauralle, kun olet tehnyt tämän :)

Ja ihan vahingossa poimin juuri 12 kuvaa, jotka kertovat viime kesän parhaista muistoista. Kuvan laatu saattaa olla mitä sattuu ja aikajärjestys ihan sekaisin, mutta kertovat niistä hetkistä, jolloin jotain on liikkunut sisällä. Kuvien tekstejä kirjoittaessani, että päällimmäinen tunne taitaa olla kiitollisuus. 

Ensimmäinen on Keijuangervon kukka, joka yllätti minut kauneudellaan. Tätä ennen pidin sitä vain pensaana ja tämä jälkeen se pensas muuttui Prinsessaksi.


Toinen kuva: Etupihan kukat alkavat jo levitä ja peittää multaa, jee! Tuoksukurjenpolvi ja Pikkusydän ovat ihania, koska kukkivat pitkään. Ja kaiken kruununa tuo kaunis Runkosyreeni.


Kolmantena loppukesän mustikkarumbaa ei voita mikään! On niin ihana käydä poimimassa aampalamustikat tuoreena ja mikä tuoksu metsässä (=takapihalla) onkaan tuolloin!


 Ja yksi kauneimpia tuttavuuksia on Sinipellava, jonka syömiseen tarkoitetut vanhentuneet siemenet heitin keittiöstä ruusupenkin reunaan. Tämäkin minut yllätti: Mikä kukkien runsaus ja miten herkkä ja puhuva voi pieni kukka olla!


Toinen kauneus, jonka istuttamisen olin unohtanut, oli pitsiset tulppaanit! Toivottavasti ne nousevat tänäkin vuonna!


 Ja suurinpana viime kesän elämyksenä oli Bloggaritapaaminen, jolloin kävimme Tampereella ja Hämeenkyrössä. Tuo suikerovihma jäi sieltä reissulta muistoksi. 


Tapasin niin ihania ihmisiä päivän aikana! Teitte minuun suuren vaikutuksen. 


Myös kasveja jäi mieleen jos jonkinlaista. 
Siniset herkkyydet, suuren suuret Alppiruusut ja kauniita asetelmat.


Ja ennen kaikkea Korpijaakon Ruusutarha!
Siitä olen kertonut monen monta kertaa tuttaville ja vähän vähemmänkin tutuille. Vaikuttavaa. Muistan sen loppuikäni. Kiitos!


Ja oma ruusupenkkini taisi myös täyttyä. Tämä Neilikkaruusu kukki koko kesän ja Korpijaakon inspiroimana siirsin Sormustinkukat ruusupenkkiin. Kuulemma tykkäävät toisistaan :)



Ja viimeinen kuva on kasvimaan seudusta. Se on työn alla tänä kesänä. Mutta viime vuonna sai satoa jo ihan mukavasti. Pavuista on tullut suosikkejani ja Ruusupapu kiipesi kasvihuoneen päälle aika kauniisti. Ensi kesäksi pitäisi keksiä joku hauska paikka pavuille :)

Kiitos tästä haasteesta, oli ihana selata Saattohoidon tehtävän lomassa kauniita kuvia!




torstai 28. tammikuuta 2016

Hauskaa!

Voi Rakas puutarhapäiväkirja, 


Hah hah haa! 
Nyt on pakko tunnustaa, että seisoin aamulla puoli tuntia Prisman siemenosastolla ihaillen ja lueskellen kukkasiemenpussien kylkiä ja kuvia! 

Ja toinen Hah!
Osasin hillitä itseni (vielä näin tammikuussa) ja ostin VAIN YHDEN siemenpussin. 
Se oli pakko ostaa ja ehkä täytyy ostaa vielä lisää, sillä löysin maailman hauskimmat siemenet! Teille muille ei ehkä samaa iloa tästä tule, mutta minä nauroin 5v ja 3v tyttöjen kanssa aika railakkaasti kaupassa :) Siis

SUVIKAKKARA!

Jos vielä blogillani ei olisi nimeä, nimeäisin sen ehdottomasti Suvikakkaraksi!
Ihan sama minkä näköinen kukka, kun sillä on tuollainen nimi! Ihan hienojahan nuo pussin kyljessä ainakin ovat! Salaa kuitenkin toivon pussista löytyvän eniten kaikkia muita sävyjä kuin oranssia.
Ja hassua, että ennen olen ihaillut kukkia viis nimestä ja nyt "ihailen" kukan nimeä viis kukasta :)


Ja samalla kaivoin esiin siemenlaatikon, johon olen munakennoissa kuivattamani ja suodatinpusseihin säilömäni kesäsiemenet arkistoinut. Samassa laatikossa on myös syksyn poistolaareista haalimiani siemenpusseja :) Talvea piristää, kun tietää jotain olevan jo taskussa seuraavaa kesää varten! Ehdottomia joka kesän suosikkeja ovat Ruiskaunokit ja Kosmoskukat. Sekä tietenkin Tuoksuherneet ja Krassit. Viime kesän ehdottomat uudet idolini ovat Pioniunikot. Näitä odotellessa siemenpussien ihailu on terapiaa!

Ja loppukommentiksi. 
Ensimmäisen kerran jätin julkaisematta viime postaukseen kommentin. Ensin ajattelin siihen vastata kaikella ystävyydellä, mutta sitten totesin, ettei tämä ole mikään yleisönosastonkirjoitusten paikka. Joten jätin sen julkaisematta. Toivon, että keskustelu jatkuu iloisena, rakentavana ja myös kritiikkiä saa antaa, kunhan se koskee puutarha-aihetta, eikä persoonaani tai perhettäni. Täällä mainitsemani palaset perhe-elämästäni eivät anna tarpeeksi tietoa kritiikkiin omasta perhe-elämästäni tai yhteiskunnallisista mielipiteistä. Ja oma nimi kommenttien perään olisi myös mukavaa. Kiitos, että huomioitte tämän. Harmillinen loppukommentti oli pakko lisätä niin iloisen ja hauskan päivän perään. 

tiistai 26. tammikuuta 2016

Ei jäätä ilman vettä

Rakas Puutarhapäiväkirja, 


Kyllä voi sää vaihtua nopeasti!
Vettä sataa ja ja kaikki jäätyy samalla kuin vesi osuu mihinkään pinnalle. Lasten kanssa aamu-ulkoilun paras osuus oli Lumiukko :) Kyllä se on kaikista yhtä hauskaa :)


Märät lapasetkaan eivät haitanneet menoa yhtään!


Samalla tuli raapattua auton ikkunat koululaisen hakua varten. Ja kyllä olikin jäätä. Raappaaminen oli aivan hirveää, mutta sisältä ikkuna oli kyllä kaunis!



Muuten tylsän näköiset lumesta töröttävät oksat ovat nyt kuin taideteoksia, kun ovat jään ympäröimät!






Ja nämä Angervojen oksat näyttävät ihan kiharilta! Hassuja!



En tiedä huomaatteko kuvasta mutta kuusen oksasta sattui juuri tippumaan vesipisara pienestä jääpuikosta kuvaushetkellä :)
Ja autostakin valui vesi koulun pihaan päästyäni - heti on keväinen fiilis, kun vesipisaroita on näkyvissä! Voi kun osaisi osaisi nauttia talvesta vielä kun sen aika on. Tylsää jos kurakelit palaavat ennen aikojaan....


Ja kiitos Lauralle kesämuistohaasteesta! Pitää kaivella vanhoja kansioita ja etsiä fiilistelykuvia :)

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Lumihiutaletanssi

Rakas Puutarhapäiväkirja, 


Ihanaa miten täälläkin peittohaaste sai innostusta, kiitos!
Tänään luistelimme anoppilan rannassa järven jäällä ja vaikka aurinko oli pilvien takana piilossa, ilma oli mitä mainioin. Luistimia pukiessa huomasin männyn oksalla neulasten seassa todella kauniin lumihiutaleen. Kamerassa ei ollut makrolinssiä mukana, joten oli turvauduttava kännykän kameraan. Kuvan laatu ei siis ole mitä mainioin, mutta yllätyin kuinka hiutaleen muodon sai vangittua kännykälläkin. Kuin Lumihiutale olisi tanssinut neulasten seassa!!!


Ja kun tarkemmin katselin ympärilleni, huomasin kauniita ja vielä kauniimpia lumihiutaleita kameralaukun päällä :) Voisikohan näistä ottaa mallia virkkaukseen....  Minulla kun ei ole sitä ihanaa lumihiutale virkkauskirjaa...



Ja saunamökin ikkuna oli jäätynyt kauniiksi Kuurankukkatanssiksi. 


 Ja koivujen ja kellarin kiviseinään oli jäätynyt kaunis huurre. Kuin jostain satumaailmasta.
Kyllä on mukava kun pakkasta on hieman vähemmän!




Kovilla pakkasilla laitoimme saunareisulla pusseihin kuihtuneet Neilikat veden sekaan ja ne unohtui tuonne lumihankeen.... Kun eilen muistimme puunhakureissulla pussit, olivat ne jäätyneet maahan kiinni. Ja pussit olivat jäätyneet niin kovaa kiinni, että sai voimien takaa repiä pusseja irti jääpalluroista. Mutta tässä palasia jääkököistä. Laitoin ne portaille ja jos huomenna ehdin, yritän ottaa parempia kuvia kunnon kameralla. 

Kuihtunut Neilikka on niin kaunis jään sisällä! 
Kuin sekin tanssisi omassa jäämailmassaan!



lauantai 23. tammikuuta 2016

Tilkkupeittohaaste


Kirjoitan poikkeuksellisesti kässähommista tänne Puutarha- blogiin, koska teissä puutarhaystävissäkin on selvästi käsityön ystäviä! Kuvassa olevista tilkuista kiitos Versoja Vaahteramäeltä Riinalle!

Minulla on kolmas tilkkupeittohaaste menossa, minkä aloitin jo pari vuotta sitten. Sain twitterissä sata seuraajaa täyteen ja juhlan kunniaksi arvonnan sijaan keksin peittohaasteen, johon jokainen seuraaja voisi lähettää tilkun ja niistä kasattaisiin peitto jollekin siitä ilahtuvalle. Eikä minkään järjestön kautta, vaan ihan arjen sankarille. Ensimmäisen peiton sai rintasyöpään sairastunut, vuosi sitten toisen peiton sai syöpään sairastunut perheenäiti. Ja tämä kolmas tekeillä oleva peitto on menossa avioeron kokeneelle. Neljänteen peittoonkin on tullut jo tilaus, eli tilkkuja saa tehdä niin paljon kuin jämälankoja tai intoa riittää. Tarkempaa tietoa kässäblogissa:


Eli tietoa haasteesta saa jakaa blogimaailmassa ja tuttaville puskaradiolla. 

Ihanaa kun on vain -10 ulkona :) voi hyvillä mielin päästää lapset nurmikolle hiihtelemään!

perjantai 15. tammikuuta 2016

Pikkuruisten lasipullojen ja Neilikoiden syntymäpäivätanssi



Rakas puutarhapäiväkirja, 


Meillä oli viime viikolla pikkuprinsessan 3-vuotissynttärit. Ja halusin ihanan raikkaita kukkasia juhlapöytää koristamaan. Kakku oli perinteinen kermavaahtoinen helma barbin ympärillä ja hempeää vaaleanpunaista kukkaa löytyi ihan marketin hyllystä. 

Viime viikolla myös töissä piti lääkkeiden osalta kiirettä. Lääkkeitä meni runsaasti ja niitä sai olla koko ajan laimentamassa. Katselin pulloja lääkehuoneen pöydällä rivissä ja yhtäkkiä näin ne ilman etikettiä  ja pienen pieninä maljakoina! Eli tässä pikkuruisten lasipullojen ja ihanien Neilikoiden tanssia keskellä kauneinta talvea!









Tytär sai myös lahjaksi ihania Tertturuusuja ja kauniin tuoksuvan suurikukkaisen hempeyden! 
Kyllä kukat tuovat vaan sellaista energiaa mitä ei muualta saa!


maanantai 4. tammikuuta 2016

Puput on ihania, mutta....


Rakas Puutarhapäiväkirja, 



Jänikset on mukavia ja niiden jälkiä on lasten kanssa hauska seurata - tämäkin pupu oli jättänyt jälkeensä arvoituksellisen pitkiä loikkia ja niitä seuratessa meni aamulla mukavasti aikaa ulkona.
Mutta...

....lauha talvi on antanut hieman puutarhahommailua talven osalta anteeksi ja kaksi, ne tärkeimmät, omenapuuta olivat vielä ilman verkkoa. Miten suuri synti siihen nähden kuinka paljon minua viime vuonna harmitti kun toinen pilariomenapuu tuli syödyksi. No se alkoi kasvaa uudelleen, saa nähdä mitä kasvaa ja miten kasvaa. Mutta siis nyt pakkasten ja lumen myötä tuli kiire operoida jo syksyllä ostettua verkkorullaa. Ja kolmen tunnin aherruksen jälkeen (tytöt hidastivat hieman hommaani, koska halusivat myös pihteillä), toinen puu sai verkon ylleen. Kapea, mutta niin on puukin...


Takapihalla meni pupun jälkiä ristiin rastiin :)


Ja verkkoa oli pakko operoida sisällä, ei antanut pakkanen sormille myötä työskennellä pihalla. Ensin siis pyykit pois alta ja ei kun hommin. Sormet ruvella, mutta verkko hävisi taistelun, jee!




Ja tässä pienen pieni lintujen ruokintapaikka, tein linnuille jouluksi havutähden koristamaan ankeaa kompostikehikon kulmaa. Havukoristeet ovat niin kivoja vaikka eivät olisikaan niin taidokkaasti tehtyjä :) Joulukukkiakin kuvasin, mutta laitan ne tänne, jos saan ne kamerasta pois.... Ajattelin opetella käyttämään kunnon kameraa, jotta ensi vuoden kukkaset tallentuisivat mahdollisimman 
aitona tänne muistiin! Toiveena siis isompi kukkameri kuin viime vuonna :)