Terapiaa

Rakas Puutarhapäiväkirja, 

Joskus kitkeminen on vaan parasta terapiaa maailmassa.

Väsynyt mieli prosessoi jotain tiedostamatonta, kun kitkee kukkapenkkiä puhtaaksi rikkaruohoista. Kasvihuoneen takaa on pitkään kurkkinut pitkä rivi pitkiä nokkosia. Nyt ne sai kyytiä kompostiin. Pisin nokkosen varsi oli minun mittainen ja sitä riuhtuessa ja raahatessa ei hanskoista ollut paljoakaan apua. Mutta nyt on kasvihuoneen taus vapaa nokkosista ja sekä vaaleanpunainen penkki että mieli vapaampi rikkaruohoista. 

Mieli vapaana katselin auringonpaisteessa kasvihuoneen taustaa ja taisin vihdoinkin saada vision siitä. Ekaluokkalainenkin kehui ideaa - eli saattaapi pukata uutta projektia :)

Tunnelmia

Rakas Puutarhapäiväkirja, 

yksi parhaimmista fiiliksistä elämässä on omien tyttärien kanssa oman maan perunoiden kaivaminen mullasta. Tekstiä ei tarvita, kuvat riittää <3

Ja pitkään luulin, ettei nämä siemenestä istutetut kaunokaiset ehdi kukkimaan. Istutin ne vähän liian pieneen multamäärään vähän liian kuivaan kohtaa marjapensaiden edustalle. Mutta ehtiväthän ne! Ja vaikka en oranssin ystävä olekaan, niin nämä saavat sydämen sulamaan, koska nämä ovat kaikki erilaisia pieniä taideteoksia - jokainen on omanlaisensa värisekoitus.

Ja vielä kerran palatakseni Oranssien ja Keltaisten Liljojen keskusteluun, niin äidinkin Liljat olivat oransseja... ja Tätini ostamat mukulat aivan muita yksilöitä kuin piti olla. Eli yllätysostoksia kaikilla... ;P

Tästä kuvasta voi tarkkasilmäinen löytää Sitruunaperhosen ja Mehiläisen :)

On muuten vaikeaa saada perhosia ja Sudenkorentoja kuvaan...

Ja mikä onni kohtasi myös arvonnassa! Voitin  Kanelia ja Kardemummaa  blogin arvonnassa Syyslannoitepakkauksen. Miten iloiseksi tämä saikaan minut kaiken arjen ja vuorotyön väsymysken keskellä! Kiitos siis Biolan sekä Maria!

Ellini ihmettä ja ihmeellisyyksiä

Rakas Puutarhapäiväkirja, 

Se kukkii!!!!!

Ellini kukkii!!!!

Kun muutimme uuteen kotiimme, siskoni teki meille pihasuunnitelman, joka on hieman muuttanut yhteistuumin muotoaan, eikä vieläkään ole oikein löytänyt itseään. Mutta ne kasvit, joita siskoni tänne suunnitteli, melkeinpä löytyvät pihalta. Ja vähän muutama muukin. Mutta tänä kesänä meille muutti yksi pihan tärkeimmistä asukkaista: Syysleimu nimeltä Elli :) Syysleimuja olen kerännyt useamman, koska niiden tuoksu tuo mummolan mieleen. Ihana makea syksyinen tuoksu! Siskoni piirsi meille siis Suviruusun minun mukaani, tämän Syysleimun kolmannen lapseni Ellin mukaan ja Iiriksiä kuopuksen toisen nimen mukaan. Tai Iirikset olivat suunnitelmassa ennen Hilmaa, mutta se on sivuseikka :) Tunnen ihanan tuoksun nenässäni, kun katson kuvaa kukkasesta!

Tämä Elli on yhtä kaunis kuin oma Ellini <3

Ja tämän Aarteen kukintaa kuvatessa piti  haravoida nurmikon aarteet talteen. Osa menee uuden kukkapenkin ja marjapensaiden katteeksi, mutta osan ihanan pehmeästä ruohonöyhtästä laitoin kompostiin. Miten onnelliseksi ihminen voi tullakaan haravoidessaan nurmikkonöyhtää! Mieheni ei ymmärtänyt tämän viihdearvoa (hyödyn kyllä), mutta se ei haitannut yhtään iloani nurmikkonöyhtästä ja kukkivasta Ellistä!

Elliä kuvatessa löysin VAALEAPUNAISESTA kukkapenkistä KELTAISEN ja ORANSSIN Liljan juurelta SINISEN Lobelian. Mistä se sinne onkaan tullut! Siis varmaan viime kesäkukkien mullasta, mutta johan nyt on vaaleanpunainen penkki kertakaikkiaan.... Puutarhan ihmeellisyyksiä ja kummallisuuksia...

Ja myös töissä törmäsin ihmeellisyyteen: Olen aina laittanut omenaa leivälle ja se on niin hyvää! Mutta työkaverini laittoi banaania ruisleivälle ja hetihän sitä oli kokeiltava. Ja se oli huippuhyvää! Nyt nautin hiljaisesta hetkestä banaanileivän ja kaakaon kera! 

En oikein tiedä mitä ajattelen kuihtuneista kesäkukista ja keskeneräisistä pihahommista, mutta nyt en jaksa niistä stressata. Nyt on iltapalaa ja Ellini kukkii!

OOOO ja voih!

Rakas Puutarhapäiväkirja, 

Kävin raivaamassa kasvihuonetta. Tomaatit tekevät varkaita minkä ehtivät ja itse tomaatit ovat vihreitä edelleen. Nyt katkoin ja karsin varsia kunnolla. Samalla ajattelin, että raivaan kasvihuonetta muutenkin, ja Kurkut ja Kesäkurpitsat revin pois. Sitten meinasin repiä Parsakaalitkin, mutta onneksi huomasin, että varressa onkin jotakin, mikä näyttääkin ehkä hieman jo Parsakaalin kukalta! Ei ole hajuakaan millainen tämän pitäisi olla. Pitäisikö muistuttaa enemmän esim kukkakaalen vartta. Mutta nyt on yhtä suuri kuin tomaatin varsi ja siinä kukkasia :) Eli katsotaan mitä kehittyy :) Oli huippuhauska yllätys!

Tämä oli ainoa kurkku kolmessa varressa, joten kompostoitumaan lähti ......

Tomaatti on muuten se siemenestä kasvatettu versio :) 

Ja porkkanan ensimmäinen kukka on muuttunut ruskeaksi, niin voipi olla että saamme siemeniä :) Kärpäset muuten tykkää näistä kukista...

Itse vaaleanpunaiselta  perennapenkiltä odotan ensi kesänä enemmän. Josko Syysleimut leviäisivät kunnolla ja samoin Akileijat ja ne pari VAALEANPUNAISTA Liljaa.... Toivottavasti kukissa on ensi vuonna jo näköä.... Tarvitseeko muuten Pioniunikkojen siemenet kerätä talteen vai antaako niiden tippua sijoilleen?

Ja voehan Liljat! Toinen oli sitten oranssi..... Ja kolmas katkesi jo päänsä mullasta nostettuaan, kun laps pomppi perässäni kukkapenkissä keväällä. Että tällainen Liljakesä!!!

Papumaniaa

 Rakas Puutarhapäiväkirja, 

Ihastuin viime kesänä papuihin. Olivat niin helppoja kerätä, ryöpätä ja syödä. Kasvoivat ihan itsestään. Tänä vuonna kylvin sitten monta pussillista papuja. Vihdoin viimein nekin ovat lehahtaneet kasvuun. Ruusupapu on varmasti se, joka Jaakolla oli siinä sadussa. Se kurkottaa kasvihuoneen katolle kahta puolta kasvihuonetta. 

Ja terassin vieressä isän tekemässä istutuslaatikossa on kahta muuta papua. Nimet ovat hukassa. Köynnökset ovat hauskoja ja kukat hienoja. 

Veikeää väkeä.

Kukkia jonkinmoisia

Rakas Puutarhapäiväkirja,

Tai tällä kertaa ei niin rakas. Pihalla olosta olen nauttinut, ja kukkivista kukkasistakin, mutta osa tapahtumista menee ihan sivu suun, kun ei ehdi merkitä ylös. Olisi kiva saada kaikesta päiväkirjamerkintä. Tai no, onkohan nuo raakojen tomaattien kuvat kovinkaan mukavia muistoja.... Ei ole tehnyt tämä kesä hyvää puutarhaitsetunnolle, kun ainoat rehottajat ovat rikkaruohoja.... Myrkytin rikkaruohot kivikosta jo toistamiseen, kun luonnonmukainen vaihtoehto ei aiheuttanut rikkaruohoille minkäänlaista vammaa. Nyt tein vahvemman seoksen, katsotaan tapahtuuko nyt mitään... Mutta papuja ehkä saadaan, täytyy niitä käydä kuvaamassa!

Ja olipa lohdullista kuulla, ettei kaikkien muidenkaan Korpijaakon ruusujen alut lähteneet kasvuun. Mielenkiintoinen kokeilu - ja yritän vaalia kahta Ruusunalkuani hellällä kädellä, jotta keväällä ne saisi maahan...

Mutta tässäpä nyt kesäkukkakuvia, kun lopulta jokin kukkii...

Minulla on kahdenlaista Malvaa kukkapenkissä. Tämä yläkuvan kauneus on uusi. Kumpikohan on Harmaamalvikki tai onkohan joku Ruusumalva - ei hajuakaan, mutta kaunis on!

Tämän Dahlian ostin poistokorista ja pidin sitä ensin kasvihuoneessa, kun Juhannuksena vasta pääsi ruukkuun. Mutta ehtipä sekin kukkia kaikesta huolimatta. Ei suosikkini, mutta hauska ilmeen tuoja saviruukussa kasvihuoneen nurkalla.

Kasvihuoneen sisääntulon Kärhö kukkii runsaasti, vaikka köynnös on vielä hentoinen. Portaan toisen puolen Kärhö kuoli ja on nyt harmaana köynnöksenä harmaata heinäseivästä vasten. 

Mutta voihan Liljabingo! 

Kati puhui hetki sitten Liljabingosta. Messuilta minäkin ostin vaaleanpunaista. Viime vuonna olivat oransseja ja nyt keltaisia!!! Taitaa olla paras ostaa ihan puutarhakaupasta jos haluaa tietynväristä... Maljakkoon tämäkin päätyy...

Hempein tunnelmin viikonloppuun!

Mitä teidän Ruusuille kuuluu?

Hei kaikki Korpijaakolla käyneet!

Mitä teidän Ruusuntaimille kuuluu? Itse raottelin muovipusseja ja taitaa olla käynyt niin, että vain Theresan ruusu ja Suviruusu ovat hengissä.... Mutta hyvännäköisiä!

Tätä taitaa olla turha laittaa kylmän sään piikkiin.... Mutta vein nämä kasvihuoneeseen... Oliko teillä nämä muuten sisällä vai varjossa ulkona? Kun muistelin, että kesän piti olla ulkona...

Voi voi.... Mutta jos yksikin päätyy maahan asti, olen ikionnellinen!

 Ja kasvimaalta tulee mansikoita, salaattia ja jättiViinimarjoja! Retiisit, Punajuuret, Porkkanat ja Perunat ja tietysti Tomaatit ja Kurkut, antavat odottaa itseään... Retiisit laitoin hieman myöhään. Perunoista kukkinut on vasta yksi. Tomaattien varsia olen karsinut reilusti, mutta kaikki on vielä vihreää. Kurkut ja Kesäkurpitsat ovat vielä niin pieniä, että tuleekohan niistä syötäviä.... Niin ja tuo kuvassa näkyvä valkoinen kukka on se Porkkanan kukka :)