Rakas Puutarhapäiväkirja,
Se kukkii!!!!!
Ellini kukkii!!!!
Kun muutimme uuteen kotiimme, siskoni teki meille pihasuunnitelman, joka on hieman muuttanut yhteistuumin muotoaan, eikä vieläkään ole oikein löytänyt itseään. Mutta ne kasvit, joita siskoni tänne suunnitteli, melkeinpä löytyvät pihalta. Ja vähän muutama muukin. Mutta tänä kesänä meille muutti yksi pihan tärkeimmistä asukkaista: Syysleimu nimeltä Elli :) Syysleimuja olen kerännyt useamman, koska niiden tuoksu tuo mummolan mieleen. Ihana makea syksyinen tuoksu! Siskoni piirsi meille siis Suviruusun minun mukaani, tämän Syysleimun kolmannen lapseni Ellin mukaan ja Iiriksiä kuopuksen toisen nimen mukaan. Tai Iirikset olivat suunnitelmassa ennen Hilmaa, mutta se on sivuseikka :) Tunnen ihanan tuoksun nenässäni, kun katson kuvaa kukkasesta!
Tämä Elli on yhtä kaunis kuin oma Ellini <3
Ja tämän Aarteen kukintaa kuvatessa piti haravoida nurmikon aarteet talteen. Osa menee uuden kukkapenkin ja marjapensaiden katteeksi, mutta osan ihanan pehmeästä ruohonöyhtästä laitoin kompostiin. Miten onnelliseksi ihminen voi tullakaan haravoidessaan nurmikkonöyhtää! Mieheni ei ymmärtänyt tämän viihdearvoa (hyödyn kyllä), mutta se ei haitannut yhtään iloani nurmikkonöyhtästä ja kukkivasta Ellistä!
Elliä kuvatessa löysin VAALEAPUNAISESTA kukkapenkistä KELTAISEN ja ORANSSIN Liljan juurelta SINISEN Lobelian. Mistä se sinne onkaan tullut! Siis varmaan viime kesäkukkien mullasta, mutta johan nyt on vaaleanpunainen penkki kertakaikkiaan.... Puutarhan ihmeellisyyksiä ja kummallisuuksia...
Ja myös töissä törmäsin ihmeellisyyteen: Olen aina laittanut omenaa leivälle ja se on niin hyvää! Mutta työkaverini laittoi banaania ruisleivälle ja hetihän sitä oli kokeiltava. Ja se oli huippuhyvää! Nyt nautin hiljaisesta hetkestä banaanileivän ja kaakaon kera!
En oikein tiedä mitä ajattelen kuihtuneista kesäkukista ja keskeneräisistä pihahommista, mutta nyt en jaksa niistä stressata. Nyt on iltapalaa ja Ellini kukkii!
Ja miten hauskaa!!! Siskoni ( versojavaahteramaelta.blogspot.com )kirjoitti hetkeä ennen minua samasta tuoksusta! Aioin levitellä näitä ympäri pihaa, jotta tuoksu on joka puolella <3
VastaaPoistaMeillähän taitaa olla samanlainen ajatuksenvirta! :)
VastaaPoistaKaunis tuo Ellisi! Ihana, kun perheenjäsenillä on omia nimikkokasveja. Täytyy etsiä myös muut teidän perheenjäsenet.
Ja etkö muka ole tiennyt, että minä syön banaania leivän päällä, juuri ruisleivän päällä??? No ei sen puoleen; en ole kuullutkaan, että KUKAAN syö omenaa leivän päällä. :D
Elli on oikein ihana! Minullakin on muutama Elli ja Aida ja mitä niitä nyt onkaan. Nimilaput ovat kyllä tallessa, mutta en tiedä, mikä kuuluu millekin. No, ei se niin tärkeää varmaan ole :) Varmaan melkein jokaiselle, jonka mummolassa vaan on ollut kukkapenkki, mummolamuistoihin kuuluu syksyinen syysleimun tuoksu.
VastaaPoistaVaikuttaa mielenkiintoiselta tuo banaaniruisleipä, ei taida olla ollenkaan hassumpi yhdistelmä!
No, voihan nenä! Aikanani syysleimuja hankkiessa en ole säilyttänyt niiden nimilappuja. Samanvärisiä minullakin on, mutta minkä nimisiä? Kasveihin syntyy muutenkin usein hyvinkin intensiivisiä suhteita, puhumattakaan, jos niillä on vielä merkitykselliset nimet.
VastaaPoistaEi millään pahalla, mutta näissä puutarha-asioissakin on pakko todeta miehillä olevan putkiaivot.
Sulla on vähän samanlainen huumorintaju kuin siskollasi :D
VastaaPoistaMulla on myös syvä suhde moneen kasviin, joten ymmärrän paremmin kuin hyvin. Mies jaksaa ihmeen kärsivällisesti kuunnella, kun jauhan niistä, vaikka näen, että kuuntelee vain ja ainoastaan rakkaudesta vaimoaan kohtaan (joka on kohtalaisen kolahtanut)... :D