perjantai 30. toukokuuta 2014

Kompostointia


Rakas puutarhapäiväkirjani, tällainen on kompostinurkkaukseni. Vasemmalla Biolanin lämpökompostori ja oikealla muovinen kehikko jatkokompostoinnille. Tyhjensin tänään jälkikompostin mullan ruusuille ja marjapensaille tarkoitetun paikan pohjalle. Ei multaa ollut vielä kuin kolme kottikärryllistä, mutta olin iloinen tuotoksesta! Edelliset mullat meni hukkaan viime kesän pihan muokkauksessa, kun niitä ei siinä kaivurihässäkässä saanut säästettyä. Mutta nyt oli ilo tyhjentää oikeaa multaa :) Eikä haissut yhtään!


Saalis :)


Ja Rakas puutarhapäiväkirjani, tuohon valkoiseen ämpäriin laitamme sisällä ruoantähteet. Aikaisemmin kasasimme ne ihan ämpäriin, mutta se oli sen verran iso, että vientiväli oli liian suuri. Kun tähteitä vie tiheään, komposti säilyy lämpimänä ja käyminen ei pysähdy. Lisäksi laitan oksasilppurilla silputtua haketta ja edessä näkyy kompostiherätettä ("ruskeaa jauhoa"). Jos saatavilla ei ole haketta, pilkon joskus vessapaperirullia ihan pieneksi kompostiin sekaan, sitoo hyvin nestettä. Ja herätteen tilalta voi kompostiin heittää vaikka lapsen pissat potasta. Ajavat saman asian. Talvella komposti jäätyi pahimmalla pakkaskaudella ja sulattelin kompostia kuumavesipulloin. Ihan hyvin lähti käyntiin uudelleen. Nyt komposti oli turhan kosteaa, ja reunoille oli kertynyt kärpäsen toukkia. Mutta heitin haketta sekä alle ja ylle ja tyhjensin alhaalta ylle massaa, jotta pyörisi sukkelammin. Seuraavaksi pääsen tyhjentämään taas massaa pois. Jos massa on liian märkää, se haisee pahalle. Oikein toimiessaan komposti ei siis haise. Aluksi olin aivan hukassa toukkien ja kuivuuden kanssa, mutta äkkiäpä oivalsin idean. Isältä ja siskolta olen saanut hyviä vinkkejä :) Rakas puutarhapäiväkirjani, Isälläni on kanalan takana ollut ihan kompostimulta"tehdas". Sieltä on tullut huippua multaa ja jälkikompostointi toimii hyvin. Vihreän muovikehikon jälkeen voisi olla vielä kolmas vaihe maassa maata käännellen, mutta tässä kohtaa ei sille ole tilaa.


Kompostia yritän piilottaa rikkinäisestä hyttys-tai huvimajasta otetuilla nurkilla, jotka olen upottanut maahan ja sitonut rautalangoin. Talvella tässä kehikossa oli valot, mutta kesäksi otin pois. Tarkoitus olisi Kärhöjen ja Kiinanlaikkuköynnöksen (yllä) kasvaa kehikon ympärille. Alla olevan Kärhön sain tädiltäni ja kuljetuksen jälkeen oksat katkesivat ja tänä vuonna Kärhö ponnistaa hienosti maasta! Se on löytänyt jo kehikon :) Muistaakseni tässä oli valkoiset kukat, mutta lajiketta en tiedä. Luulisin että aikaisin kukkiva kellomainen kukka. 




Jälkikompostorin pohjalle heitin oljen talven lintujen kauralyhteestä. Tuohon päälle on seuraavaksi hyvä tyhjentää multaa :) 

Rakkaat muutama lukijani, millaisia vinkkejä teillä on loistavaan kompostointiin?

torstai 29. toukokuuta 2014

Pelargoni-innostusta




Rakas puutarhapäiväkirjani, visertelen myös Twitterissä. Siellä ihastelin muutaman puutarhuriharrastelijan kanssa *Chokolate mint*nimistä Pelargoni-lajiketta. Eräs amerikkalainen harrastaja esitteli kuvaa omastaan ja kertoi että siellä Pelargonit kasvavat ympäri vuoden maassa ja kasvavat todella suuriksi. Voi sitä ihastusta meissä suomalaisissa!

Rakas puutarhapäiväkirjani, tässä minun Pelargonini. Tämä ämpärissä kasvava on haettu äidin ja isän autotallista talvehtimasta, väriltään kirkkaanpunainen. Kukki viime vuonna koko kesän runsaasti, eli toiveet on korkealla! Chokolate mintissä oli samantyyppinen lehti, ruskeaa vain enemmän, tämä tuskin on sellainen! En tiedä yhdenkään oikeaa nimeä :) Haluaisin rusehtavan lehtisen ja kerrotun kukkaisen ehdottomasti kokoelmiini!




Ja tämä yksilö on uusi ja vieressä toinen erivärinen pinkki. Kaikki kuvat on otettu sateen piiskauksen jäljiltä, joten kukat hieman ruhjuisia. Pinkit istuvat parvekelaatikossa kaiteella. Ja alla oleva on siskoltani saama pistokas, joka oli juurtunut todella hyvin ja siirsin sen viikonloppuna ulkoilemaan. Hyvin näyttää voivan, nuppuja ei vielä ole.



Ja tämäkin sisällä oleva on siskoltani saama Tuoksupelargonin pistokas. Se tuoksahtaa aina kun sitä hipaisee. Ennen vanhaan näitä pidettiin eteisessä ja humpsautettiin sen lehtiä, jotta sen tuoksu vastaanotti vieraat. Se ajatus huumasi minut ja aion kasvattaa tästä supertervetuliaishumpsauttajan!

Mutta Pelargoneista enemmän siskoni blogissa täällä ja täällä. Ja myös aivan mielettömiä Pelargonia-kirjoja on olemassa! Rakas puutarhapäiväkirjani, JOS omistaisin autotallin, se olisi talvisin täynnä talvehtivia Joriineja ja Pelargoneja!!

And in English few words; my English is not very well, but I try ;)  These are my treasures! Pelargonium (Geranium) in the highest photo has been on my fathers garage the hole winter and now it's outside. Last summer it had many beautiful red flowers and that's what I'm waiting for this summer also. Now after rain, newest pelargoniums pink flowers are bit ragged. Two lowest are cuttings from my sister. I don't know what the lowest is called, but straight translation is Smellpelargonium :D


keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Etupiha: Multaa vai istutuksia?



Rakas puutarhapäiväkirjani, tässä ovat etupihan istutusalueet, hah! Näin koko penkki kuvattuna näyttää, kun kuvassa olisi tosiaan vaan multaa ja rikkaruohoja! En malta odottaa loppukesää, kuinka kasvit ovat kasvaneet!!!! Koko etupiha on kovin paahteinen paikka, joten kasvien on kestettävä kuumuutta. Ylempi kuva on portaiden oikea puoli, joka näkyy kadullekin. Alempi kuva on portaiden vasen puoli. Äidin kanssa kitkettiin tuo vas. puoli toissapäivänä, joten siitä on nuo niittyleinikit ja nokkoset pois. Tuli muuten hyviä nokkoslettuja ja lapsetkin söi ennakkoluuloistaan huolimatta! Olisi kiva osata tehdä muutakin villiyrttiruokaa, vaikka voikukkien syöminen tuntuukin hurjalta!

Mutta takaisin kukkapenkkiin: Aarteeni koko pihalla on tällä hetkellä Runkosyreeni ('Palibin'), jossa on todella isot kukan silmut. Kun sateet menevät ohi, on kiva nähdä kukkiiko Syreeni. Ainakin hyvin voi puu istutuksen jäljiltä, vaikka vaikea saada sitä vielä kuvaan :) Juurella kasvaa vaaleanpunaisia ja valkoisia tulppaaneja ja tekee multaisesta maasta hieman kauniimman.



Rakas puutarhapäiväkirjani, koko Syreenin alunen on istutettu täyteen maan peittäviä perennoja. Valkoista tuoksukurjenpolvea on koko keskiosa täynnä ja Syreenin juurella hieman korkeampaa Kurjenpolvea, pinkkiä luulisin. Lajikkeesta ei nyt hajuakaan. Kurjenpolven lehtiä näkyy edellisen kuvan ylälaidassa. Penkin yläkulmaan on istutettu Kevätkaihonkukkaa alulle, josko rajaisi oikeaa laitaa. Myös edellisessä kuvassa. Kevätkaihonkukka muistuttaa Lemmikin kukkaa, joka kuuluu lempikukkiini. Alaosaa rajaa rivi Pikkusydäntä, joka kukkii koko kesän:





Yksi suosikkikukistani on Helmililja, jota saisi puolestani olla kaikki kukkapenkit täynnä. Sitä oli pihalla myös valkoisena, mutta se on lakastunut.



Rakas puutarhapäiväkirjani, portaiden vas. puolella on kaksi Pilariomenapuuta ('Malus Senator'), jotka ovat vasta silmuilla. Pilariomenapuu ei tee oksia, eli lehdet, kukat ja omenat tulevat varteen. Pilaripuut voisi istuttaa kaareen esim. portaiden yläpuolelle, jolloin saisi kauniin omenakaaren :) Vas.puolen kuvassa Pilariomenapuut häviävät taustaansa, eikä niitä näy hädin tuskin ollenkaan. Koko istutusalue on tarkoitus saada peittettyä Lamoherukalla, joka kesän vihreyden jälkeen muuttuu syksyllä ruskan väriseksi. Oli jo viime vuonna vaikuttava, vaikka varvut olivat pienet!





Syksyn kauneutta lisää koko yläreunaa rajaava Koivuangervo ('Spiraeae betufolia'), jossa lehdet ovat jo melko suuret ja kukan silmujakin havaittavissa. 


Ennen en pitänyt havuista ollenkaan, mutta nyt kun huomaan miten keväisin ja syksyisin piha muuttuu mustaksi, oeln huomannut niiden hyvät puolet. On kiva jos pihalla olisi aina vihreää ja joku kukka kukassa! Eli portaiden ylä- ja alapuolelle olen istuttanut Sinilaakakatajaa ja portaiden alla katajan ja portaiden välissä on Syysleimuja. Edellisen kuvan yläreunassa ne pistävät päätään esiin. Alemmassa kuvassa näkyy havu nimeltä 'Blue star' (joku päiväkirjani lukija voi kertoa suomenkielisen nimen, jos tietää;), joka kasvaa pyöreämäisesti, eikä kovin suureksi. Mutta kaikki nämä havut ovat siis sinisävyistä vihreää, ja on nyt tällä hetkellä kukkapenkin melkein ainoat vihreät osat!


Mutta malttamattomana haluaisin jo nähdä miltä tämä näyttää loppukesästä, sillä aika multa-alueitahan nämä ovat vielä.... Kuvista on vaikea saada kovin mairittelevia, mutta laitan ihan varmasti kuvia, kun täällä joku kukkii!!!!! Ja onhan se kiva näihin kuviin verrata, kun kasvit kasvavat :)

 Rakas puutarhapäiväkirjani, olen innostunut selailemaan puutarhablogeja ja voi että teillä kaikilla ihmisillä ympäri maailman on kauniita pihoja!!!! Ja kiva kun sekä twitterissä että täällä on päässyt jo keskustelemaan kanssanne ideoista lukijani! And also in English - I have had nice conversations in twitter with American gardeners! Vaikka englannin kieleni saattaakin ontua....  Mutta blogeja on niin paljon kauniita! Ja miten valkoisia ja pilvenhattaraisia blogit ovat! Oma käsitys puutarhuroimisesta on täysin toinen: Aina on multaa kynnenaluset täynnä, kädet kuivaa ja vaatteet kurassa. Valkoisuus on kaukana tästä pihasta - vielä! Tai ehkä pihani ei koskaan tulekaan olemaan valkoinen, vaan värikäs, kukkia täynnä! Toiveisiin on taas hyvä lopettaa!


tiistai 27. toukokuuta 2014

Pihasuunnitelmaa & suunnittelematonta haaveilua



Rakas puutarhapäiväkirjani, olen luonteeltani kaikkea muuta kuin suunnitteluun taipuvainen, mutta minulla oli tuuria matkassa. Siskoni (tutustut häneen täällä: Pihapalvelut Pihasyreeni ja hänen blogissansa Versoja Vaahteramäeltä) valmistui puutarhuriksi juuri samaan aikaan, kun talomme valmistui ja hän laati meille pihasuunnitelman opinnäytetyönään. Pihamme on hyvin haastava ja siskoni käytti aika monen monta tuntia suunnitteluun. "Oikea" versio suunnitelmasta meni koululle, mutta sain itselleni kopion :) Pihasuunnitelma on paljon muutakin kuin kasveja! Sitä en aiemmin ollut koskaan ajatellut.... Alla olevaa suunnitelmaa olemme muokanneet uudestaan nyt taloa asuttaessamme, koska käytäntö on monesti eri kuin haave. Mutta pääpiirteissään suunnitelma on sama. Ja siskoni on edelleen kiinteästi suunnitelmassa mukana :) En laita suunnitelmista kovin tarkkoja kuvia, koska suunnitelma elää ja tämä on siis "värittämätön" versio. Mutta Rakas puutarhapäiväkirjani, pidän puutarhasuunnitelmaa järkevänä, koska asiantuntija osaa kertoa ideoita myös esim. vesien ohjaamiseen ja valon ja varjojen kasvien paikkoja. Näin säästyy monelta kuihtumiselta! Jos haluaa kysellä ideoita omaan pihaan tai kokonaista suunnitelmaa, palvelee siskoni mielellään Lahden seudulla. Mutta se mainostamisesta :) Rakas puutarhapäiväkirjani, tässä alkuperäissuunnitelmaa:


Etupiha edustusta, sivuun kauniita heleitä ruusuja ja toiseen sivuun oleskelua. Tontillamme on siis vain kuvan vas. laidassa (=alalaita) naapuri ja aita.


Suunnitelmaan kuuluu selostus kasveista ja istutusohjeet. Mukana oli myös tarjous kasveista ja pihakivistä. Kivetyksen aika on pihassamme myöhemmin, kun joskus teemme autokatoksen. Takapiha muokkautui pakosta uudestaan: Mutaa ja vettä valuu metsästä niin vauhdilla, että superisot kivet eivät pysyneet muurina. Nyt tekeillä on isojuurisia istutuksia. Kasvihuone ja leikkipaikka ovat myös vaihtaneet paikkaa ja taakse haaveilemme takapihan täyttävää kuistia. Nyt alkuun olennaisin osa on etupihan portaat ja istutukset, josta olemme aloittaneet:



Yksi versio suunnitelmasta kulkee pihalla mukana, jotta mitat ja kasvien paikat pysyvät mielessä, muutamat kurajalat ovat juosseet tämän päältä.


Rakas puutarhapäiväkirjani, puutarhamainokset, lehdet ja ohjelmat ovat mitä parhainta ideointia omaa pihaa varten. Samanlaisista ei tarvitse edes haaveilla, mutta tunnelmaa saa erilaisia ideoita muuttamalla itselle sopivaksi. Itse haaveilen, että puutarhassa oli erilaisia "huoneita", jotta pihalla olisi jokaiselle oma paikka rauhoittua. Mutta tilaa tarvitaan myös lasten peleille ja sille kauniille sisustuselementille, trampoliinille :) Koko perheen toiveet pitää siis saada koottua samaan paperiin! Syreeniaitaa meillä on jo kasvamassa hieman, mutta se osa pihasta muokkautuu enemmän, kun naapuritkin pihaansa rakentavat. Alla oleva aidan pätkä on vuosi sitten talvelta jostakin puutarhaohjelmasta Yle areenasta: Pajunoksista kasattu luonnonaita :)


Näin metsän reunassa haaveilen luonnonmukaisesta puutarhasta. Tuo ylemmässä kuvassa esiintyvä sammalkatto ja kasviportit tuovat ihanan rauhaisaa meininkiä pihapiiriin. Kanalastakin vähän haaveilen; haaveita ei voi olla liikaa!!! Ylimmäisen kuvan Päivänsini, Kärhöt, Kiinanlaikkuköynnös ja vaaleanpunaiset Liljat tulevat varmasti löytymään pihastamme joskus :) Kun viisi vuotta sitten ensimmäistä kesää muokkasin silloisen paritalomme pihaa superinnokkaalla meiningillä, oivalsin lapionvarressa, ettei puutarha olekaan yhtenä kesänä muokattu. Ei edes viitenä. Se on elämänmittainen harrastus, jos haluaa pihan olevan runsas ja hyvinhoidettu. Ehkä sinä Rakas puutarhapäiväkirjani, tulet olemaan siis pitkäaikainen ystäväni.



Rakas puutarhapäiväkirjani, lopuksi haluan näyttää Sinulle kuvan nuorimmaisestamme: Ötökkäinsinööri ryömii pitkin pihaa ötököiden perässä ja ei kyllä yhtään pelkää mitään! Hauskaa useimmiten, mutta myös hieman pelottavaa näin kyykallioiden vieressä asuessa, hui!


Ja kiitos ensimmäisille lukijoille!

torstai 22. toukokuuta 2014

Tästä se alkaa!


Siskoni kehotuksesta aloitan myös puutarhablogin ylläpidon. Ei tarvinut kahdesti kehottaa, sillä ajatus siitä, että voin katsella jälkeenpäin pihan muutoksia ja kehitystä kuvien ja tekstien muodossa, on loistava. Monella puutarhurillahan on päiväkirja, johon voi kirjoittaa uusimmat istutukset, mutta ennen kaikkea jokavuotisen aikataulun, joka vaihtelee sään mukaan. Tänä vuonnahan on ollut lumeton talvi ja kevät aikaisessa.

Alkutilanne pihallamme on siis täysi mutamäki. Tonttimme on jyrkkä rinne ja viime vuonna teimme pihan perustustyöt. Täytyy jostakin arkistosta kaivaa alkukuvia, sillä vaikka vieläkin tuntuu alkuhommilta, on pihamme aivan erinäköinen kuin vuosi sitten. Tonttimme on uuden alueen perällä metsän reunassa. Metsä on aivan ihana: kallioinen, valkovuokkoja täynnä, mustikkaa meren lailla ja nyt huomaan muutaman pienen Tuomenkin kukkivan.

Puutarhaharrastajana pidän vanhoista kasveista: Syreeneistä, Joriineista (mummoni sanoin = Dahlioista) ja ruusuista. Tietysti hyötykasvit ovat myös suosikkejani. Ja haaveilen Syreenien katveeseen huvimajasta, jonka ympärille tulisi Särkynyt sydän ja pioneita. Valitsen kasvit kukkien ulkonäön perusteella ja siskoni takoo päähäni järkeä kasvupaikoista ja korkeuksista. Olemme keskustelleet mm. pitkään miltä puutarha näyttää syksyllä, jos siellä ei ole yhtää havua. Eli tähän blogiin on luvassa haaveiden lisäksi myös järkipuhetta ;) Latinankielisiä nimiä viljelen silloin, kun ne ovat minulla tiedossa.

Vaikka kasveja on istutettu millä mitalla, multaa näkyy joka puolella. Oma puutarha ei tule ihan niin nopeasti ja isoista taimista kuin telkkarissa :) Nyt pihalla on alueina etupiha, takapiha, kasvihuoneen seutu ja ruusupenkki. Nämä sisältävät kaikki jo paljon kasveja, joiden alkutaipaleesta pitää ottaa kuvia. Näin voimme loppukesästä nähdä onko mikään kasvanut täysi-ikäiseksi saakka! Takapihan mutakakku on jännittävää seurattavaa, en tiedä kasvaako siellä mikään! Tässä siitä mutavellistä palanen:



Seuraavaan päivitykseen laitan jotakin pihasuunnitelmasta ja sen hyvistä puolista. Tästä alkakoon puutarhaseikkailu Mustikkaisella mutamäellä!

Ja lisäyksenä ensimmäiseen tekstiin 17.6.2014: Rakas puutarhapäiväkirjani, olen tullut nyt kanssasi tutummaksi ja ystävyytemme on selkiytymässä. Olet tullut tutuksi ja painanut muistiin jo monta asiaa pihastamme, mutta nyt tuntuu, että matkamme pääsee nyt uuteen vauhtiin :)