Ruskeaa, sumeaa, sameaa ja pöpöjä

Rakas Puutarhapäiväkirjani, 

meillä on ollut sairastupa jo kolmatta viikkoa. Ensin olimme kaikki vuorotellen flunssassa ja nyt enterorokko kiertää jokaisen erikseen; viisi kuudesta sairastaa jo. Oli pakko päästä ulkoilemaan hetkeksi ja sain pyöräytettyä mustikanvarpukranssin. Jouluksi siihen voisi kääriä punaista nauhaa! Otin nämä kuvat kännykällä, joten kovin suuriksi näitä "sumutinpullosään" kuvia ei saa.

Samea syyssää on mitä mainioin aika suunnitella tulevaa:

Tämä on kiviprojektin osa 2. Tässä oli ne ihanat vanhat, ruostuneet saavit. Nyt tähän muodostuu kivirykelmä, jonka seassa on vain muutama kaunis kivikasvi. Pitää vähän makustella ja katsella kivikasaa, jotta sen saa tasapainoiseksi ja kauniiksi. Kiviä voi onneksi kantaa pikkupakkasellakin, vaikka toivoisin jo ison hangen valaisemaan ja luomaan riemua ulkoiluun!

Tämä ruusupenkin ja tontin sisääntulon kohta on raivattu istutuksista ja mullasta. Suunnittelemme siihen varastoa. Saapa nähdä onko siinä joku päivä pieni rakennus.... Nyt alue on ainakin hyvin ruma!!! Tämän kohdan mullat on kärrätty monen tunnin työllä ja punnerruksilla toiselle puolelle pihaa, johon keväällä teen kukkapenkin. Olisin vielä ryhtynyt siirtelemään kasveja sinne, mutta sekä mieheni että siskoni takoivat päähäni järkeä ettei enää siirrellä vaan suunnitellaan paperille. Eli nyt pitäisi hahmotella paperisuunnitelmaa ja keväällä katsastaa onko vielä sama mieli. Tämä harrastus opettaa minulle kärsivällisyyttä halusin tai en......

Ainut kauneus pihalla tuntuu olevan tanssivat vesipisarat. Ennen niin kauniin punaiset, nyt niin raukean ruskeat Koivuangervon lehdet ovat saaneet helmiä koristeekseen ruskeassa maassa.