Rakas Puutarhapäiväkirja,
Voi sitä lasten riemua, kun ensilumi saapui! Kaikkien edellisten tautien jälkeen Kuopuksemme sai vesirokon, mutta päiväunien jälkeen oli ihmeteltävä lunta. Ja voi sitä ihmetyksen määrää! Pulkkamäki pelotti ja nauratti yhtä aikaa. Oli niin hauskaa, vaikka äkkiä pienen vointi vaatikin sisääntulon.
Joku ehti jo laskea liukurilla Pilariomenapuun ja Syyshortensioiden välistä Lamoherukoiden päältä. Mutta tämä ei vamaan ollut viimeinen kerta tänä talvena ;)
Lumilinna ilmestyi talon sivuun
Ja toisella talon sivulla Linnut saavat ruokaa osakseen kompostihäkkyrässä. Lumi on kyllä niiin kaunista. Tulen onnelliseksi vuoden ajoista, vaikka pimeän ystävä en olekaan. Nyt aion piirtää paperille ensi kevääksi suunnitelmaa, johon tulee havuja! Kesä on niin lyhyt, alan ymmärtää ikivihreän ihanuutta enenevissä määrin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti