Uusi blogi ja kevätmeininkiä

Heippa kaikki päiväkirjani lukijat!

Olen tehnyt nyt radikaalin teon! Olen ollut aivan hullu, kun olen pitänyt kahta blogia ja nyt olen päättänyt siirtyä vain yhteen blogiin. Mutta ei ollut järkeä jatkaa vaan kässäblogiin tai tänne puutarhapuolelle, joten päätin tehdä kokonaan uuden, yhden, persoonallisemman ja minun näköiseni.

Eli tervetuloa uuteen blogiini:

Kesätuulian mutamäki

Toivon, että te kaikki lukijani siirrytte sinne hämmästelemään kanssani luonnon kauneutta, elämän ihmeellisyyksiä ja käsitöiden kiehtovuutta. Siellä vilahtaa varmasti välähdyksiä perheestäkin.

Ja siellä näkyy kuinka Artisokilleni käy, kuinka paljon kasvit alkavat jo peittää mutaista mäkeä ja ehkä jopa luvassa vierailua Ruotsissa nyt keväällä. Lähiaikana järjestän myös arvonnan uuden aikakauden kunniaksi. 

Haluan kiittää teitä jo tästä innostavasta blogiystävyydestä ja toivon näkeväni teidän pian Kesätuulian mutamäessä!

#tulppaanitorstai

Rakas Puutarhapäiväkirja, 

Voi että #tulppaanitorstai on hauska keksintö! 

Kiitos Kukkalan Sannalle tästä

 inspiraation ja ehkä suorastaan ilosanoman levittämisestä!

On niin hauskaa kun inspiroituu marketin kimpusta tekemään asetelmia niistä materiaaleista joita kotoa löytyy! Mieheni mummon vanhan mortteli ja setäni vanha pikku maljakko ja tädiltä saatu kristallimaljakko ilahduttavat siskon mieheltä saadulla laudan pätkällä.

Aluksi Tulppaanit ovat sulkeutuneempia ujoja kaunistuksia, ja ennen pitkää viikon edetessä ne aukevat pikkuhiljaa ja palajastavat jotain herkkää sisältään.

Ei haittaa vaikka sotkua olisi lattialla, kun voi kääntää katseensa kukkiin ja olla katsomatta muuta kaaosta (kuten lasten majarakennelmia) taustalla :)

Tulppaanien auetessa niitä jaksaisi tuijottaa loputtomiin, niin kaunis tuo herkkä sisus on riippumatta väristä!

Ja kun Tulppaanit alkavat tuijottaa pöydän pintaa, niistä voi keksiä kaikenlaisia installaatioita.

Tätä kelluvaa versiota yritimme tyttären kanssa, mutta taisivat olla liian iäkkäitä kellumaan. Vesi valtasi sisuksen, jolloin syntyi vielä hauskempi installaatio:

Keltainen vesi

Arjen kauneutta!

Ihan parasta!

Tunnelmaa sisältä ja ulkoa

Rakas Puutarhapäiväkirja, 

piti molempiin blogeihin kirjoittaa ihan muuta, mutta päädyin tänne fiilistelemään tunnelmaa. Sain rakkaalta mieheltäni kukka-asetelman ystävänpäivän kunniaksi ja hän todella yllätti minut.

Kukka on laimea sana siihen nähden kuinka kauniin tunnelman ne tuovat. Niissä on niin monta elementtiä ja kulmaa, väriä ja ulottuvuutta, etten väsy niitä katselemaan. Voisin tutkailla näitä vaikka mikroskoopilla.

Tunnelma on mieletön, vaikka kukan terälehdet olisivatkin jo varisseet. Esikosta onneksi tulee uutta nuppua alhaalta käsin, mutta kukan aihiokin on kaunis kukkanen. Esikko ja Helmililja majailevat omissa ruukuissaan ja vaaleanpunaiset Tulppaanit kuuluvat tyttärille, saivat hekin kukkasia osakseen isältään, isin prinsessat <3

Vaikka kimpussa oli vain yksi ruusu, tuoksu oli hurmaava!

Kukat oli istutettu mainioon siiliin, josta on varmasti iloa myös kesällä ulkona, vaikka orvokkien kera.

Ja olihan aurinkoista säätäkin fiilisteltävä! 

Kuvia otettaessa aurinko oli kaiken lisäksi pilvien takana.

Silti fiilis oli aika mieltä nostattava!

Suurenmoista ystävänpäivää teille blogiystävät!

Väripilkkuja mullassa

Rakas Puutarhapäiväkirja, 

Nyt mutaisen mäen mullassa näkyy pieniä väripilkkuja, jotka piristävät mieltä! Ensin vielä pystyssä olevat Tulppaanit. Tämä rönsyreunainen on suosikkini! Mutta pidän myös alla olevasta vaaleanpunakeltaisesta - se tekee hauskasti kukkia pitkin vartta. Olen saanut Mutamäen kasvilistan melkein valmiiksi, mutta jätin sipulikukat kokonaan listasta pois, koska minulla ei ole hajuakaan Tulppaanien nimistä. Ja tänä vuonna olen oikeastaan ensimmäistä kertaa niihin hieman ihastunut....

Ja rakas Puutarhapäiväkirja, välillä kun yrittää kuvata pikku kukkaa, kamera tarkentaa mihin sattuu, tuuli huiskaiseen kukan nurin kurin tai lapsi kävelee perässä ja istuu keskelle kukkapenkkiä... Kyllähän kukat kiehtoo Pikkuihmisiäkin. Ne ovat täynnä ötököitä, mullan kaivuu on mukavaa ja pienet ihmiset näkevät varmasti luonnon kauneuden vielä tarkemmin kuin me aikuiset....

Mutta tässäpä Kääpiöakileijani. Se on nyt erittäin kääpiö, koska siirsin tosiaan viime syksynä perennapenkin paikkaa ja kaikki alkoi taas alusta. Mutta nyt en siirrä näitä enää. Ne saavat rehottaa nyt tässä kaikessa rauhassa.... Tässä pitäisi löytyä kaksi sinistä, yksi valkoinen ja yksi punainen.... Katsotaan pilkistääkö muiden nenänpää täältä esiin ollenkaan. Savinen multa päällä, mustaa alla ja hevonkakkaa päällä....    

Ja tässä myös kaksi suosikkiani. Laukkaneilikka on uutuus tältä keväältä ja Keijunkukka alkaa levitä jo kivasti :) Ja Neilikan alla joku pieni Rikon poikanen. Ketoneilikkaakin pitäisi löytyä, toivottavasti en ole kitkenyt tuppoja pois..... Neilikka on myös yksi suosikkini.... Huomaan olevani mieltynyt aika moneen kukkaan... Ihanaa kun jokin kukkii, vaikka multa ei olekaan vielä peitossa. Kitkeminen vaatii minulta kärsivällisyyttä, jota en omaa yhtään, mutta josko maanpeittokasvit joskus leviävät :)

Pihakierroksen ilot ja surut

Rakas Puutarhapäiväkirja, 

Eilen iltavuoron jälkeen kävin kastelemassa kasvihuoneen ja kuin paljon ehtiikään piha muuttua, kun on pari päivää töissä! Kännykällä oli pakko ottaa muutama tilannekuva. 

Ensin surullinen uutinen: Puuskatuuli on heitellyt Tulppaanien terälehdet ympäri pihaa. Vain patukat enää pystyssä ja väriläiskiä siellä täällä ympäriinsä. Tuulisimmassa kohdassa Tulppaanit eivät ehtineet olla kukassa kauaa.

Ja sitten ilouutisiin! Korvasieni on saanut kaverikseen Kartiohuhtasienen, josta wikipedia sanoo näin:

Sen tyypillisimmät kasvupaikat ovat puun kuorikasat, paloalueet, kulotettu metsä ja rehevät pihamaat. Laji on kalkinsuosija. Huhtasienet eivät ole myrkyllisiä. Ne ovat hyviä kolmen tähden ruokasieniä joko paistettuina tai kuivattuina.

Eli koska Kartohuhtasieni kasvaa paraatipaikalla, etupihan kuorikatteessa Lamoherukan varjossa, on sitä pakko kokeilla laittaa ruoaksi :)

Ja Rakas Puutarhapäiväkirja, toinen ilouutinen on etupihalla kukkiva Alppikärhö (Clematis Alpina) Se on niin kaunis! Kännykkäkuvan ilta-auringon keltaisuuskaan ei pilaa sen kauneutta, vaikka väri vaihtuukin :)Yritän selvittää Kärhöjen nimiä sitä mukaa, kun ne kukkivat. Tällekin on varmaan joku tarkempi nimi, mutta vaikeapa sitä on setviä :)

Toukokuu on kukkakuu

Rakas Puutarhapäiväkirja,

toukokuun kuva on tällainen. Ihana Pikkusydän täydessä kukassa ja Tuoksukurjenpolvi alkaa peittää Runkosyreenin juuren! Enää ei tarvitse kovin paljoa kitkeä :) Tulppaanit ja Narsissit (Ikeasta ostettu pussi....) ovat kukassa, Runkosyreeni nupuillaan ja kesäkukkia ruukuissa.   

Ostin Prismasta köynnöksen, jonka toivon olevan Päivänsini. Siskoni osti minulle monta vuotta sitten sellaisen ja rakastuin sen koko kesän ihanaan kukintaan. Nyt se saa ilahduttaa etuoven aurinkoportailla. Juurella valkoinen Miljoonakello.

Tuoksukurjenpolvessa ihanan isot nuput. Ja mikä tuoksu! Aina ohimennessä on humpsautettava kädellä noita valloittavan tuoksuisia lehtiä!

Ja ruukkuihin ostin lisää peruspelargoneja. Ne on niin ihania!

Ennen en ole ollut Narsissien ystävä, mutta valkoisena herkkyydessään ne ovat saaneet minut ihastumaan niihin. Ja nekin tuoksuvat niin kesälle! Huomaan allergiasta huolimatta pitäväni tuoksuvista kukkasista.

Ja tulppaaneja pulpahtelee kukkaan siellä täällä. En ole mitenkään loogisesti istuttanut niitä väreittäin enkä riveihin (ehkä olisi kannattanut), joten nyt on värikästä kukkaloistoa joka puolella laikkuja.

Pienet Norjanangervoni ovat kukassa, Niitä oli auringonpaisteella vaikea kuvata. Ne ovat yksi suosikkipuskani. Olisi pitänyt vaivautua hakemaan järkkäri...

Ja vanhat Pelargonit ovat päässeet kasvihuoneesta ulos ruukkuihin. Blogin alareunan kirkkaan punainen Pelargoni on valkoisessa tynnyrissä ja vaaleanpunaista ja sokkona nupullaan ostettua muissa. Vihreissä on ensimmäisen vuoden Dahlioita ja tietenkin myös kesäkukan siemeniä siellä täällä :) Katsotaan minkälainen ruukkuasetelma tästä kehkeytyy.

Nämä kuvat otin eilen ja nyt toukokuun viimeisenä tajusin, että molemmat blogini ovat täyttäneet toukokuussa vuosia, joten voisin kehittää vaikka arvonnan juhlan kunniaksi. Anteeksi vaan Päiväkirja, kun en muistanut onnitella olemassaolon vuosipäivänä, mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan... eli miettimismyssy päähän! Mutta nyt nukkumaan. Huomenna aloitan työt täyspäiväisesti yhdeksän kotiäitivuoden jälkeen. Jännittävä viikko siis tulossa!