Valoa kasveille, jotka pimeydessä kasvaa

Rakas Puutarhapäiväkirjani, 

 Nyt kasvit saavat valoa! Tädiltä saatu huippu-upea lampunjalka odottaa kammarissa tuunausta ja ilman varjostinta se on mitä mainioin kirkasvalolamppu kasvaville taimille! Illalla, kun viikkasin pyykkiä tuossa vieressä, niin ihan unohti sateisen päivän, kun oli niin kirkas valo. Mieleeni jäi parin viikon takaisesta Strömsöstä juttu Lapin puutarhoista. Siellä on muuten mullatonta ja hankalaa perustaa puutarha, mutta valoa piisaa kesällä ympäri vuorokauden ja siksi puutarhan perustettuaan siellä kasvit kasvavat isommiksi ja kukkien värit kirkkaamiksi. Ja juuri valon ansiosta!

Tässä minikasvihuoneeseen ovat päässeet nyt tomaatintaimet. Kurkut ja Kesäkurpitsat oikein rehottavat (alla), joten muiden vuoro hyötyä tästä lasilyhdystä. Kirsikkatomaatti yllä vasemmalla ei itänyt kunnolla, joten kylvin uudet. Ja innostuin myös Mansikkakoisoa kokeilemaan. Jännityksellä odotan mitä näistä kasvaa! Toiveikas siis olen. 

Kurkut ja Kesäkurpitsat kaipaavat jo isompaa ruukkua. Ovat hyvin ajoissa.... Oikeassa alalaidassa on Mustasilmäsusannaa, jonka siemenistä vain kaksi näyttää itäneen.

Ja tässä yrttejä. Laventelit munakennoissa eivät itäneet, tai nekin jotka iti, kuolivat heti. Niiden tilalla on nyt Peikonkakkaraa. Herneenversot ovat ihanan makeita ja ihania salaatissa. Ja innostuin kokeilemaan Vesikrassia, kun sitä näyttää olevan nyt jokaisen yrttitarhailijan pöydällä. Hyvinpä kasvaa, mutta onpa pahaa!!! Pitää kokeilla johonkin liharuokaan....

Ja kävinpä isän autotallissa vilkaisemassa Pelargonejani. Olivat hieman kummallisesti alkaneet kasvaa, joten luonnollisesti intouduin kokeilemaan pistokkaita. Nyt saavat kasvaa makuuhuoneen ikkunalla!

Harmittaa

Tänään ei niin rakas 

Puutarhapäiväkirjani, 

Nyt harmittaa niin paljon, että meinasin jättää kirjoittamatta koko tekstin. Naapurin kanssa pohdittiin viime viikolla heidän pihassaan käynyttä pupua, joka oli syönyt heidän omenapuunsa. Ja nyt pupu kävi meidän pihalla. Ehdin jo naapurin kohdalla kysellä hoito-ohjeet haavanhoitoaineineen, mutta omien puiden rungot ovat kalutut kokonaan ympäri, joten haavanhoitoaineesta ei taida olla hyötyä. 

Pilariomenapuut on niin hankalassa rinnepaikassa ja viime vuonna sortuvat verkot meinasivat kaataa koko puun. Tänä vuonna suunnittelin tekeväni kunnon kehikon rautatolppien varaan, mutta ensilumi tuli ja suli, ja sitten alkoi työkiireet niin homma vaan jäi. Tyhmintä on, että näin ei ikinä saisi käydä. Pienellä suojauksella olisi säästytty isolta harmilta.

Mutta lomalla sain istutettua herneenversoja ja ostinpa Timjaminkin, tosin Ikeasta. Onko kenelläkään kokemusta moisen kaupan taimista? Uskaltaako yrttiä syödä?

Ja ostinpa Lidlistä jonkun Jalopelargoniankin kesän toivossa. Kirjavakukkainen taitaapi olla. Pääsimme lauantaina mieheni kanssa treffeille piiiitkästä aikaa ja ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Lidl - suklaata piti käydä ostamassa. Mutta olihan sekin elämys, kun rauhassa sai kiertää hyllyjen välissä - kukaan ei kiljunut korvaan :) Ravintolassa jouduimme odottamaan pöytää, ja odottaminen eli paikallaan istuminen meneviä ihmisiä tarkkaillen tuntui luksukselta. Ja kun saimme pöydän ja ruoat eteemme, oli luksus huipussaan :) Hyvällä mielellä siis tähän viikkoon Pelargoniaa katsellen!

Ja Puutarhapäiväkirjalle voin tunnustaa, että melkein kuivutin ja sen jälkeen hukutin arvokkaista arvokkaimman kasvini: siskolta saaman Tuoksupelargonian pistokkaan. Nautin niin sen tuoksusta makuuhuoneemme ikkunalla!!! Samalla pelastin kuolevan Aaronin parran (?) joka oli jo ehtinyt tehdä uutta versoa, mutta ne versot tapatin. Toivottavasti tekee pian uutta, että saan jakaa kerrankin siskolleni ja tädilleni jotain takaisinkin :)

Ja tänään kaiken sulamisen ja vesikuraleikin jälkeen alkoi sataa taas lunta! Olimme aamulla tyttöjen kanssa ulkona ja jätin meidät lukkojen taakse. Mutta pääsimme ihanaan naapuriin alushousuissamme lounaalle ja esikoisen tullessa koulusta olimme pääsemässä sisään. Muta poikkesimme viemään twitterpeiton (kässäblogin puolella siitä) saajalleen ja poikakin jätti avaimen sisään, joten jäimme kahdesti lukkojen taakse. Että voihan hyvä ihme sentään mikä päivä!