Väripilkkuja mullassa

Rakas Puutarhapäiväkirja, 

Nyt mutaisen mäen mullassa näkyy pieniä väripilkkuja, jotka piristävät mieltä! Ensin vielä pystyssä olevat Tulppaanit. Tämä rönsyreunainen on suosikkini! Mutta pidän myös alla olevasta vaaleanpunakeltaisesta - se tekee hauskasti kukkia pitkin vartta. Olen saanut Mutamäen kasvilistan melkein valmiiksi, mutta jätin sipulikukat kokonaan listasta pois, koska minulla ei ole hajuakaan Tulppaanien nimistä. Ja tänä vuonna olen oikeastaan ensimmäistä kertaa niihin hieman ihastunut....

Ja rakas Puutarhapäiväkirja, välillä kun yrittää kuvata pikku kukkaa, kamera tarkentaa mihin sattuu, tuuli huiskaiseen kukan nurin kurin tai lapsi kävelee perässä ja istuu keskelle kukkapenkkiä... Kyllähän kukat kiehtoo Pikkuihmisiäkin. Ne ovat täynnä ötököitä, mullan kaivuu on mukavaa ja pienet ihmiset näkevät varmasti luonnon kauneuden vielä tarkemmin kuin me aikuiset....

Mutta tässäpä Kääpiöakileijani. Se on nyt erittäin kääpiö, koska siirsin tosiaan viime syksynä perennapenkin paikkaa ja kaikki alkoi taas alusta. Mutta nyt en siirrä näitä enää. Ne saavat rehottaa nyt tässä kaikessa rauhassa.... Tässä pitäisi löytyä kaksi sinistä, yksi valkoinen ja yksi punainen.... Katsotaan pilkistääkö muiden nenänpää täältä esiin ollenkaan. Savinen multa päällä, mustaa alla ja hevonkakkaa päällä....    

Ja tässä myös kaksi suosikkiani. Laukkaneilikka on uutuus tältä keväältä ja Keijunkukka alkaa levitä jo kivasti :) Ja Neilikan alla joku pieni Rikon poikanen. Ketoneilikkaakin pitäisi löytyä, toivottavasti en ole kitkenyt tuppoja pois..... Neilikka on myös yksi suosikkini.... Huomaan olevani mieltynyt aika moneen kukkaan... Ihanaa kun jokin kukkii, vaikka multa ei olekaan vielä peitossa. Kitkeminen vaatii minulta kärsivällisyyttä, jota en omaa yhtään, mutta josko maanpeittokasvit joskus leviävät :)

Pihakierroksen ilot ja surut

Rakas Puutarhapäiväkirja, 

Eilen iltavuoron jälkeen kävin kastelemassa kasvihuoneen ja kuin paljon ehtiikään piha muuttua, kun on pari päivää töissä! Kännykällä oli pakko ottaa muutama tilannekuva. 

Ensin surullinen uutinen: Puuskatuuli on heitellyt Tulppaanien terälehdet ympäri pihaa. Vain patukat enää pystyssä ja väriläiskiä siellä täällä ympäriinsä. Tuulisimmassa kohdassa Tulppaanit eivät ehtineet olla kukassa kauaa.

Ja sitten ilouutisiin! Korvasieni on saanut kaverikseen Kartiohuhtasienen, josta wikipedia sanoo näin:

Sen tyypillisimmät kasvupaikat ovat puun kuorikasat, paloalueet, kulotettu metsä ja rehevät pihamaat. Laji on kalkinsuosija. Huhtasienet eivät ole myrkyllisiä. Ne ovat hyviä kolmen tähden ruokasieniä joko paistettuina tai kuivattuina.

Eli koska Kartohuhtasieni kasvaa paraatipaikalla, etupihan kuorikatteessa Lamoherukan varjossa, on sitä pakko kokeilla laittaa ruoaksi :)

Ja Rakas Puutarhapäiväkirja, toinen ilouutinen on etupihalla kukkiva Alppikärhö (Clematis Alpina) Se on niin kaunis! Kännykkäkuvan ilta-auringon keltaisuuskaan ei pilaa sen kauneutta, vaikka väri vaihtuukin :)Yritän selvittää Kärhöjen nimiä sitä mukaa, kun ne kukkivat. Tällekin on varmaan joku tarkempi nimi, mutta vaikeapa sitä on setviä :)

Kasvihuoneen status

Rakas Puutarhapäiväkirja, 

Nyt työt aloitettuani huomaan, että kotiinpäästyäni on pakko päästä ulos. On ihanaa kastella kasvihuonetta tai vain nyppiä rikkaruohoja. Ja höyryjä päästelläkseni aloitin myös meiltä löytyvien kasvien listauksen. Aika vaikeaa, mutta siinä auttaa siskoni laatima kasviluettelo, koska hänellä on aika paljon kasveja ja minulla häneltä saatuja kasvien alkuja :) Sen taidan lisätä blogiin välilehdeksi, kun se on jonkinlaisessa kuosissa. Mutta niin sopivan aivotonta etsiä kasveille latinankielisiä nimiä :)

Kavihuoneessa kukkii amppelimansikka, jota ampiaiset kävivät pölyttelemässä kuvatessani vaikka ulkona sataa ja tuulee hurjasti.

Ja tässä kasvihuoneen säälittävät alut. Nämä ovat ne siemenestä kasvatetut tomaatit ja kurkut. Ovat nyt paikallaan kasvihuoneessa. Mutta kuinka säälittäviltä ne näyttävätkään paikallaan kurkun kukinnasta huolimatta! Mehukattipullot saavat hiljalleen vapauttaa vettä kasveille. Taitavat tosin toimia limupulloa huonommin, kun pullon suuaukko on niin suuri. Pitää katsoa toimivatko. 

Ja taas.

Tein päätöksen, etten ensi vuonna yritä kasvattaa taimia itse vaan ostan kaupasta. 

Saapa nähdä maltanko olla kokeilematta. 

Mutta tämän vuoden saldo oli:

Kaikki kesäkurpitsat kuoli.

Kaksi kurkkua jäi henkiin.

Kaksi tomaattia jäi henkiin.

Neljä amppelitomaattia hengissä (jäi kuvaamatta)

Vaikka tein kaiken oppikirjojen mukaan, mutta taitaapa valottomuus ja ulkoilutus tappaa taimet. Harkitsen kaupan taimia näille kaveriksi... Sato voisi olla varmempi. Mutta jos näistä satoa tulee, hurrataan yhdessä Päiväkirjan ja teidän lukijoiden kanssa, jookos?

Ja tässä hassu kaveri. Istutin jo sisälle yhden perunan ruukkuun ja siirsin sen ulos. Saapa nähdä onko kasvattanut vain kiemuraista vartta vai toimiiko aikaisen perunasadon toive!

Ja tänään myrskysään väri on ollut ihmeellinen! Metsä takapihalla on vuoroin musta, vihreä, keltainen ja punainen. Nyt laskeva aurinko paistaa metsään vettä tihkuttaen niin mustikanvarvut ja kuusi ja koivut ovat ihanan vihreitä. Ja noihin haapoihinkin näyttää tulleen lehdet vaikka ajattelin (toivoin) niiden kuolleen - näyttävät tuulella aina siltä kun kaatuisivat päälle. 

Mutta nyt nukkumaan, jotta jaksaa aamulla mennä ihan oikeisiin töihin :)