Rakas puutarhapäiväkirjani, tällainen on takapihamme "istutusalue". Ja tämä on syy miksi pihamme sai nimen Mutainen mäki. 'Villa' kotimme ei ole, ehkä ennemminkin 'Lato mutaisella mäellä'. Nimeen liittyy myös ystäväni, joka ei hartaista pyynnöistäni huolimatta ottanut yhdysnimeä naimisiin mennessään, joten nimi Mutainen mäki jäi meille :) (todellisuudessa ymmärrän kyllä ystävääni!) :)
Tähän mutarinteeseen kaivuri rakentamisen alussa 2011 asetteli isoja, hienoja kiviä muuriksi. Mutta keväällä 2013, kun aloimme pihaa muovaamaan, oli muta ja vesi valuttanut kivet alas. Ne olisi pitänyt muurata ja routasuojata ja ja ja... Joten kaivuri heitteli kivet pois ja loivensimme rinnettä niin, että istutukset (ehkä jonain päivänä) pitävät mudan paikallaan. Vettä tulee lorottaen kesät talvet. Alimmaisista kuvista näkee kuinka talvella oli jäätä. Ja silloinkin 22' pakkasella lorotti vesi jään takana. Ja seuraavassa kuvassa näkee, että routa on nostanut myös salaojaputken ylös. Pahimpaan kohtaan laitoimme suodatinkankaan ja kiviä.
Mutta kaiken mudan, veden ja kiven sekaan olen törkkinyt istutuksia. Siis kirjaimellisesti törkkinyt! Osa Kuunliljoista istutettiin törkkäämällä mutaan saappaalla reikä, kasvi reikään ja saappaalla päälle! Kuinka helppoa! (Tai kamalaa...)
Rakas puutarhapäiväkirjani, tässä pala kauniin valkoista Sammalleimua kivinurkasta.
Ja Kurjenpolvia on törkitty keskelle rinnettä. Kuvassa muta näyttää kummallisen kuivalta. Tuossa kulkee yleensä puro.
Tässä kaksikin erilaista Kuunliljaa. Näiden juuret sitoo maata todella hyvin. Koko rinteen alareuna on siis täynnä Kuunliljaa tai Kurjenmiekkaa. Ja kaikki nämä kasvinalut olen saanut siskoni tai äitini puutarhasta. Hyvin ovat juurtuneet, vaikka ensin ajattelin ettei rinteessä mitään näy. Mutta tulivatpa ja oikein hyvinkin! Eli toivo elää, että joskus metsän ja tontin raja olisi hyvinkin kaunis ilman muureja ja muita kovin rahakkaita ratkaisuja :)
Rakas puutarhapäiväkirjani, pitkään riviin mahtuu sinistä, rusehtavan sinistä ja keltaista Kurjenmiekkaa. Ensin ajattelin vain sinistä, mutta keltainen on niin kovin aurinkoinen ja ruskeasininen harvinaisempi. Voihan niitä siirrellä myöhemminkin! Keltainen lehahti jo kukkaan. Niin kaunis! Mutta kuten joka kuvasta voi nähdä, multaa ja kiviä rinteessä on vaikka kuinka! Mikään ei ole vielä piilossa....
Keskellä rinnettä on metsään johtavat "portaat" ja nurkan kivikossa on omistajaa vailla olevat betonisaappaat. Kivikon ylle on istutettu Pikkutalviota ja portaiden toinen sivu on täynnä Kurjenpolvea, kolmea eri väriä. Toisella puolella on Kääpiöakileija, joka ehti kukkia ennen kuvaamista ja pientä sinikukkaista kasvia, mikä ikinä mahtoi ollakaan. Muutakin rinteeseen on toki istutettu, mutta kuvailen niitä, kun jotain kuvaamista on.... Ja koko toinen nurkka, kasvimaan puoli, on kokonaan kuvaamatta, koska kaivoin sen taas auki....
Rakas puutarhapäiväkirjani, tästä on aikaa:
Talven kuvia:
Rinteen alareuna oli todella paksussa jäässä
Yllä olevat kalliot olivat kauniisti jään peitossa. Kallioiden väliin mahtuu niin hauska leikkipaikka. Ja ilta-aurinko valaisi kalliot niin kauniisti! Tässä oli ihana talvipuutarha, ja mudasta ei ollut tietoakaan! Mustikanvarvut pilkottivat kauniisti jään läpi.
Ja näistä kuvista näkee kuinka routa velloi savipohjaista maata oikein urakalla. Ajattelin, että kaikki kasvit kuolivat, koska juuret olivat ilmassa. Mutta eipä kuolleet! Onpa tosi jännä nähdä mitä tässä on vuoden kuluttua! Toivon ilokseni silloin huomaavani muutoksen, jonka näen selkeimmin täällä vertaamalla Rakas puutarhapäiväkirjani.
Ja haasteeseen vastaan, kunhan ehdin :)
Kiitos kirjoitus- ja nimivirheen korjaajalle :)
VastaaPoista