Liljani, Aarteeni

Rakas Puutarhapäiväkirjani, 

On niin palkitsevaa, kun jokin kukkii pihalla. Liljat loistaa kauneudellaan. Tai pari. Vaaleanpunainen on ihan ehdottomasti kaunein. Valkoisia haaveilen tähän vierelle :) Itseasiassa en ennen pitänyt Liljoista, mutta kun näin vaaleanpunaiset, rakastuin niihin heti! Ja Valkoisten lisäksi  haaveilen kerrotuista Liljoista...

Ja tädiltäni sain hänen harvennuksistaan Oranssin, jonka hän kertoi olevan ruskea. Ehkä tämä malli on nimeltään ruskea, mutta minun silmääni oranssi, joten tämä saa syksyllä vaihtaa paikkaa tästä vaaleanpunaisten vierestä.

Mutta näistä siis vain yksi innostui kukkimaan. Enpäs tiedä mitä, mutta hassusti kävi. Osa kuivui ruskeiksi tikuiksi ja osa vaaleanpunaisista alkoi vasta kasvamaan. Luulin jo, että muut vaalenpunaiset eivät pistäkään päätä esiin, mutta kyllä kai ne hengisssä ovat, kun lyhyttä vartta kasvattavat. Näiden osalta siis odotan ensi vuotta :)

Ja kasvihuoneessa tomaatteja katsellessa muistelin taas näitä kokeiluja. Oi Rakas Puutarhapäiväkirjani, toivon niin saavani jonkinlaista satoa tänä vuonna :)

Rakas Puutarhapäiväkirjani, 

Tässä vielä tuoreita kuvia tämän aamun helteestä. 

Tomaatissa kauniit raakileet ja oksia harvennettu.

Papu kukkii ja tämän satoa odottelen ehkä innokkaimmin. 

Kesäkurpitsa. Vai onko? Toivon ettei minulla ole menneet laput sekaisin taimivaiheessa. Jos tästä tai alla olevasta kurkusta tulee satoa. Hurraan hurjasti, että olen onnistunut siemenestä kasvattamaan jotakin :) Edelliset kurkkukasvannaiset neljä vuotta sitten paritalon pihalla oli ehkä kitkerimpiä kasviksia mitä olen ikinä maistanut. Siitä opin, että kurkku tarvitsee vettä ja paljon!!!

Kasvihuonenurkkaus

Rakas Puutarhapäiväkirjani, 

Kasvihuoneen seutu alkaa näyttää kasvimaalta. Uusia ideoita on jo ensi vuodeksi tämän vuoden kokemuksella miljoona :)

Oikeassa reunassa kaksi puna- ja kaksi mustaviinimarjapensasta. Laput säästin talteen, että minkä nimisiä pensaita hankittiin, mutta nyt laput ovat hukassa :D

Mansikkamaalta kuoli osa taimista viime talvena. Nyt hankimme mansikkakankaan ja satoa tulee lapsille napsittavaksi. Porkkanankin taimet kasvavat hurjasti :) On niin mukavaa saada omaa satoa! Raparperistakin saa kohta piirakan :)

Kasvihuoneen kulmalla roikkuu kesäkukka-amppeli, joka on välillä kuin järvi ja välillä rutikuiva aavikko, ehtiiköhän kukkaparat kukkia ollenkaan :)

Vas puolella kasvihuoneessa on tomaatit ja pavut. Tomaatintaimet innostuivat viime viikolla kasvaaman niin hurjasti, että piti karsia lehtiä ja latvat irti. Josko nyt alkaisivat kypsyttelemäänkin tomaatteja.

Oikealla puolella on salaatteja, rucolaa ja basilikaa, tilliä ja persiljaa. Toinen erä on nyt kasvamassa :)

Perällä kasvaa siemenestä istutetut kesäkurpitsan ja kurkun taimet. 

Mieheni sai oppilailtaan mansikka-amppelin, joka tuotti heti mansikoita ja karsin riippuvista osista toiseen amppeliin juurtumaan, josko saisi kahden amppelin satoa pian.

Ja kasvimaan perällä kasvaa tädiltäni saatu Lipstikka. Haluaisin kasvattaa yrttejä niin, että niitä saisi kuivattua talveksi talteen. Ja olisipa hienoa myös oppia käyttämään eri yrttejä mausteena.  Kasvihuoneessa kasvaa myös Timjami ja Minttu, mutta meinaavat jäädä isompien jalkoihin. Pitää ensi vuonna järjestellä kasvihuone parempaan järjestykseen :) Ja juuri istutin Lipstikan viereen pari uutta tuttavuutta, mutta laitan kuvia, josko kasvavat :) On jännää seurata miten saa oman maan satoa. Myös lapset ovat innoissaan ja maistelevat eri salaatteja. 

Rakas Päiväkirjani, vaikka onkin välillä ajanpuuteahdistus kasvihuoneen suhteen, mutta taitaapa vaiva kannattaa. Näin nimittäin tänään Tomaatissa isoja raakileita....

Nyt pitäisi mennä takapihalle keräämään mustikoita!

Mietintöjä Puutarhasta

Rakas Puutarhapäiväkirjani, 

Puutarha on omituinen paikka. Se on ehdottomasti yksi maailman työläimmistä paikoista, koska se ei ole ikinä valmis. Mutta samaan aikaan se on maailman rentouttavin ja kaunein paikka. 

Rakas Puutarhapäiväkijani, 

eilen säilöimme mansikoita pakastimeen ja samalla katselin Maailman kauneimmat puutarhat - ohjelmaa Ylen Areenasta. Siellä oli jos jonkinmoista muuria, kiveä, betonia, patsaita, kaupunkeja, heinikkoja ja kukkamaita. Se herätti minussa paljon ajatuksia. Puutarha on paljon muutakin kuin kukkasia. Se on ennenkaikkea yksi iso huone taloon lisää. Siellä voi viettää aikaa lukien tai syöden. Suomen ilmastossa se tarkoittaa, että Puutarhassa pitää olla jotain ikivihreää havua, joka näkyy talvellakin ja eri korkuisia elementtejä, jotka erottuvat syksyn pimeässä ja hangen alla. Talvellakin olisi hyvä olla puutarhassa paikka, jossa oleskella. Mitähän se voisi meidän pihassa olla? 

Kivitetty katu ja köynnösruusu on kuva jostakin Visbyn kaduilta jostakin lehdestä. Tunnelma kuvassa ei ole levoton, vaikka köynnöksiä on suht paljon ja kivitetty katu on todella kaunis.

Nämä kolme kuvaa ovat Ylen ohjelmasta Karjalan kunnailla. Siellä on pappisperheen pihassa aivan todella hieno vanha kasvihuone, jossa pappi myös istuskelee pitkin päivää. Eli kasvihuone ja huvimaja samassa. Ylemmässä kuvassa näkyy, ettei kasvihuone ole aivan neliö, vaan siinä on "erkkerikin". Alaosa on vanha punatiiltä. Aika hauska ja romanttinen vai mitä!?!

Tässä kuvassa näkyy kuinka ajan hammas on jo purrut kasvihuoneeseen, mutta ah niin kaunis! Siis kasvihuone, eikä Peter Franzen....

Tämä kuva on Beatrix Potterin elämästä kertovasta elokuvasta. Aivan ihana vuoristopiha käynnöskasveineen ja kiviaitaa metritolkulla. Tässäkin tunnelma on suorastaan herkullinen, vaikka huomattavasti askeettisempi kuin ensimmäisessä köynnösruusukuvassa. 

Ja viimeisenä on hauska risuaita jostakin Ylen Puutarhaohjelmasta aikojen takaa. Tätini vinkkasi kuinka hauskaa risuaitaa näki ohjelmassa tehtävän ja hetihän etsin ohjelman silloin Areenasta käsiini. Huomaatte että katson kaikki ohjelmat Areenasta, koska en neljä pikku Aktiivin kanssa ehdi tv:n ääreen "oikeaan" aikaan. 

Rakas Puutarhapäiväkirjani, 

nyt siis pohdin pihaamme aitaa, kulkuväylää, korkeuseroja ja miltä piha syksyllä näyttää. Avoimet Puutarhat päivässä kiinnitin huomioni polkuihin ja kulkuväyliin, joita pihoissa oli. Kaikenlaista veikeää polkua, askelmaa ja porrasta pihaan mahtuisikin. Saapa nähdä mitä tässä vielä syksyyn mennessä keksii...... 

Ja Te päiväkirjani lukijat, kertokaapa kommenttikenttään hauskimpia ja erikoisimpia ideoita korkeuseroihin, talven varalle tai kulkuväyliin olette tehneet tai nähneet? Ideoiden vaihtohan täällä virtuaalimaailmasta on yksi mukavimmista mahdollisuuksista! Saa laittaa linkin kommenttiin mukaan :)

Malva ja Karpaattienkello hellii loistollaan helteessä

Rakas Puutarhapäiväkirjani, 

Myskimalvaa kasvaa takapihalla Liljojen ja Akileijojen välillä, mutta aika kitukasvuisia ovat olleet tähän asti. Nyt ovat helteessä kukassa ja hellivät kauneudellaan muuten niin mutaista takapihaa. 

Ja kiitos anopin, joka muutti kukkapenkkinsä pensasmaisemaksi. Karpaattienkello alkaa kukoistaa edellisen vesiaihekuopan yläpuolella. Ensimmäiset nuput on jo auki, odotan kukkien merta tuohon kohtaan :)

Ja Rakas Puutarhapäiväkirjani, taaimmainen tontin rajamme rajoittuu ryteikköön, jossa kasvaa jos jonkinlaista lehtipuuta. Pitäisi jossain vaiheessa raivata aluetta. Nyt yritän kuitenkin maisemoida rajaa. Jonkinlainen heinäseiväsrakennelma saa rajalle tulla ja sen taakse kivikkoon kukkia ja pensaita. Haaveilen jopa Alppiruususta, mutta en tiedä onko liian paahteinen paikka. Nyt sieltä löytyy Maksaruoho, Seppelvarpu, Syysleimu, siemenestä istutettuja kesäkukkia ja Päivänkakkara. Päivänkakkara on täydessä loistossaan! Sen taakse sopisi hieno Koivikko.

Aamuaurinkoa

Rakas Puutarhapäiväkirjani, 

 Aamuinen maisema keittiönikkunasta on ihana. Kirkkaanvihreä metsä loistaa aamuauringossa ja linnut hyppii metsässä ja mutaisessa kukkapenkissä. Taitaa kostean mudan hyöty olla lukuiset ötökät lintujen ravinnoksi :) 

Ilonaihetta löytyy myös Sormustinkukan kukinnasta! Kaunis kukka kilpailee auringonvalon kanssa huomiosta. Vaaleanpunainen on todella kaunis

Taustalla kurkkii kuistinreunassa Gladiolukset, Dahliat ja Krassit. 

Niiden kukkimista odottelen kovasti :)

Valkoinen Sormustinkukka on hieman suppuisempi. Kuinkahan monta kertaa olen jo päiväkirjaan kirjoittanut sanan kaunis? :)

Savityötä

 Rakas Puutarhapäiväkirjani, 

Alkuviikosta kaivoimme taas mutanurkan auki, kolmatta kertaa. Tämä nurkka on ollut oikein murheen taivas. En löytänyt pahimpien tulvien ajalta kuvia, mutta laitan ne kun löydän. Meillä oli ennen viime kesän pihakaivuuta vesipumppukin tässä, ja mutaa ja vettä nurmikolla ja kivellä, vaikka kuinka lapioi. Vesi tulee siis metsästä kalliota pitkin ja kaupunginpuutarhurikin on pariin kertaan käynyt täällä vettä ihmettelemässä. Tonttimme reuna on kuitenkin kaava-alueen reuna ja kaupunki ei ole halukas asiaan sen enempää perehtymään. Mutta onneksi kaivoivat ojan ylemmän rinteeseen, joka laskee alueen sivuojaan. Harmiksemme se ei vain paljoa auttanut, koska metsässä on varmaan useampikin lähde ja kallio on pinnassa, joten vesi valuu kalliota pitkin. Mutta nyt näkyy valoa tunnelin päässä. Tai kuivaa maata mutalammikossa :)

Sadevesikaivon ja salaojaputken viereen kaivoimme siis syvennyksen, josta kärräsimme kahdeksan kärryllistä vetistä, kovaa savea metsän reunaan maata tasoittamaan (oli muuten hyvää täytemaata). Ja täytimme reiän sepelillä ja isoilla kivillä. Nyt pihassamme on vesiaihe itsestään ja tämän kaivuun jälkeen se on vihdoin ollut myös kuiva! Jos kuitenkin vesiongelma iskee, toivon veden soljuvan kauniisti kivien lomassa niin ettei kukaan lammikkoon huku. En ole siis koskaan vesiaiheesta unelmoinut, koska mielestäni ne ovat aina likaisia ja haisevia lutakoita. Mutta josko tästä saisi kauniin nurkan.

Nyt rinteessä kasvaa kivikasveja: jokin Rikko, ihana Neilikka, Kurjenmiekkaa, raidallista Kuunliljaa ja Kurjenpolvea. Ylempänä on myös joku Vuokko, Karpaattien kello, Iisoppi ja raidallinen Talvio. Kaikesta en sa avielä kuvaa, kun ovat niin kovin pieniä, mutta Neilikka kukkii ilokseni jo pari kukkaa. On niin herkkäkukkainen.

Puuportaiden viereen istutin taas Kurjenpolvea, olen niin ihastunut tähän kasviin! On niin helppohoitoinen ja monenlaisia variaatioita, kauniita! Avoimet Puutarhat- kierroksella näin kerrotun Kurjenpolvelven ja sellaisesta aloin heti haaveilemaan :)

Tässä Vuokko. Luulimme tätä Arovuokoksi, mutta kukkii nyt vasta. Joten on arvoitus, mikä lajike tämä on. Mutta ihan loistavan valkoinen auringossa :)

Tämän nimen voi joku Päiväkirjani seuraaja kirjoittaa kommenttikenttään, koska se ei mitenkään tule mieleeni :) Aika paljon huomaan oppineeni Siskoani ja Tätiäni kuunnellessa, mutta kaikkien kasvien nimet ei vaan jää päähän. Pari aarretta jäi käteen Puutarhakierrokselta, mutta josko ne kasvaisivat, että saisi niistä kuvaa :) 

Tähän nurkkaan haaveilen jostakin puusta, Särkyneestä sydämestä ja jostakin herkästä sydäntä sävähdyttävästä. Että odotanpa miltä tässä syksyllä näyttää :) Tai ensi vuonna.... Näen tämän mutanurkan taas eri silmin, kuin miltä se nyt oikeasti näyttää....

Se kukkii sittenkin!

Oi Rakas Puutarhapäiväkirjani!!!!!

Akileijani kukkii sittenkin! Tämä on ollut ainoa kukka, joka on ollut pihallamme muuttamisesta lähtien. Ensimmäisen kesän se vietti ruukussa ja sen jälkeen takapihalla kivien välissä ja viime kesästä mutarinteessä takapihalla. Ja tänä vuonnakin se kukoisti runsaana muuten niin ankeassa mutarinteessä. Yhtäkkiä se kuitenkin rapistui, joku sen varmaankin söi. Surin sitä kovasti, koska en ehtinyt ottaa Kääpiöakileijasta yhtään kukkivaa kuvaa ja odotin tämän "normaalin" yksilön runsaita nuppuja puhkeamaan. Yhtenä päivänä huomasin sen kuitenkin olevan pelkkä risukasa. Miten surkeaa! Mutta nyt sateiden jälkeen siinä olikin kaksi kukkaa! Mikä ilonpäivä! 

Mutta Rakas Puutarhapäiväkirjani, mikähän sen mahtoi tuhota, koska eikös tämä kasvi ole kovinkin myrkyllinen?

Kurjenmiekat kukassa

Rakas Puutarhapäiväkirjani, 

Takapihalla loistaa sateen keskellä kirkkaat värit. Metsäkin on kirkkaan vihreä mustikanvarpuineen ja saniaisineen, mutta Kurjenmiekat loistavat väreissään! Ensin suunnittelin vain sinisiä Kurjenmiekkoja, sitten halusin keltaisiakin, jotta sinisen lila väri korostuu. Sitten sain tädiltäni vielä ruskealilasävyisen Kurjenmiekan ja ajattelin sen samaan riviin. Katsotaan kun tosissaan kasvavat, että miltä näyttävät :) Mutta muta ei valu, vaikka märkää onkin, juuret sitoo jo nyt maata!

Rakas Puutarhapäiväkirjani, surukseni myös kirjaan ylös tämän yksilön katkeamisen. Varressa on vaikka kuinka monta nuppua, mutta lapsoset ovat hypänneet metsästä alas hieman väärästä paikasta (tai minun mielestä väärästä paikasta) ja kaksi isoa oksaa "ruskeasta" Kurjenmiekasta on mennyt poikki. Mutta ilokseni se kuitenkin ehti tehdä yhden kukan, eli onpa ainakin juurtunut. On kuitenkin varreltaan huomattavasti lyhyempi kuin keltainen ja sininen. Onkohan muutenkin vai vain myöhäisen istuttamisen vuoksi? 

Ja sunnuntaina vierailin Avoimet Puutarhat- päivän myötä muutamassa puutarhassa. Olivat hienoja ja hauskoja. Itselläni ei ollut kameraa mukana, mutta siskoni nappasi muutaman kuvan. Mieleen päällimmäisenä jäi Kissanruokapurkkipolku ja suuren suuri tammi keskellä puutarhaa Ruosteisia unelmia- Puutarhasta ja Lajien kirjo talvipuutarhankin sisältävästä Timon puutarhasta. Ihanaa oli myös monien tomaattilajien kasvihuone ja monen monta kukkivaa kukkaa Maijan ja Taiston Puutarhassa. Monta ideaa syttyi ja oli ihanaa ihailla muiden monien vuosien työn tuloksia. Siskoni blogissa voit kurkata niihin - Siellä on minustakin sateisen päivän kuva :)