Savityötä

 Rakas Puutarhapäiväkirjani, 

Alkuviikosta kaivoimme taas mutanurkan auki, kolmatta kertaa. Tämä nurkka on ollut oikein murheen taivas. En löytänyt pahimpien tulvien ajalta kuvia, mutta laitan ne kun löydän. Meillä oli ennen viime kesän pihakaivuuta vesipumppukin tässä, ja mutaa ja vettä nurmikolla ja kivellä, vaikka kuinka lapioi. Vesi tulee siis metsästä kalliota pitkin ja kaupunginpuutarhurikin on pariin kertaan käynyt täällä vettä ihmettelemässä. Tonttimme reuna on kuitenkin kaava-alueen reuna ja kaupunki ei ole halukas asiaan sen enempää perehtymään. Mutta onneksi kaivoivat ojan ylemmän rinteeseen, joka laskee alueen sivuojaan. Harmiksemme se ei vain paljoa auttanut, koska metsässä on varmaan useampikin lähde ja kallio on pinnassa, joten vesi valuu kalliota pitkin. Mutta nyt näkyy valoa tunnelin päässä. Tai kuivaa maata mutalammikossa :)

Sadevesikaivon ja salaojaputken viereen kaivoimme siis syvennyksen, josta kärräsimme kahdeksan kärryllistä vetistä, kovaa savea metsän reunaan maata tasoittamaan (oli muuten hyvää täytemaata). Ja täytimme reiän sepelillä ja isoilla kivillä. Nyt pihassamme on vesiaihe itsestään ja tämän kaivuun jälkeen se on vihdoin ollut myös kuiva! Jos kuitenkin vesiongelma iskee, toivon veden soljuvan kauniisti kivien lomassa niin ettei kukaan lammikkoon huku. En ole siis koskaan vesiaiheesta unelmoinut, koska mielestäni ne ovat aina likaisia ja haisevia lutakoita. Mutta josko tästä saisi kauniin nurkan.

Nyt rinteessä kasvaa kivikasveja: jokin Rikko, ihana Neilikka, Kurjenmiekkaa, raidallista Kuunliljaa ja Kurjenpolvea. Ylempänä on myös joku Vuokko, Karpaattien kello, Iisoppi ja raidallinen Talvio. Kaikesta en sa avielä kuvaa, kun ovat niin kovin pieniä, mutta Neilikka kukkii ilokseni jo pari kukkaa. On niin herkkäkukkainen.

Puuportaiden viereen istutin taas Kurjenpolvea, olen niin ihastunut tähän kasviin! On niin helppohoitoinen ja monenlaisia variaatioita, kauniita! Avoimet Puutarhat- kierroksella näin kerrotun Kurjenpolvelven ja sellaisesta aloin heti haaveilemaan :)

Tässä Vuokko. Luulimme tätä Arovuokoksi, mutta kukkii nyt vasta. Joten on arvoitus, mikä lajike tämä on. Mutta ihan loistavan valkoinen auringossa :)

Tämän nimen voi joku Päiväkirjani seuraaja kirjoittaa kommenttikenttään, koska se ei mitenkään tule mieleeni :) Aika paljon huomaan oppineeni Siskoani ja Tätiäni kuunnellessa, mutta kaikkien kasvien nimet ei vaan jää päähän. Pari aarretta jäi käteen Puutarhakierrokselta, mutta josko ne kasvaisivat, että saisi niistä kuvaa :) 

Tähän nurkkaan haaveilen jostakin puusta, Särkyneestä sydämestä ja jostakin herkästä sydäntä sävähdyttävästä. Että odotanpa miltä tässä syksyllä näyttää :) Tai ensi vuonna.... Näen tämän mutanurkan taas eri silmin, kuin miltä se nyt oikeasti näyttää....