Voehan Puutarhapäiväkirja,
Meillä on on sisällä kovin pimeää ja olen ihan superhuono pitämään huonekasvit hengissä. Nyt yritän herätellä kupsahtaneita Muorinkukkia.
Ystäväni kävi meillä eilen kylässä ja hämmästeli rumaakin rumempia kasvinraaskuja:
"Ei ikinä uskoisi, että sulla on Puutarhablogikin!"
Niinpä niin, eipä tosiaan!
Onneksi alulla juurtumassa on myös uusi kasvi, Enkelinsiipi tädiltäni, joka näyttää voivan hyvin, multaa vaille...
Voi ressukoita, auringonsäteitä tarvittaisiin. En usko kuitenkaan että jäähyväisiä niille joudut jättämään, kukat kiittää hoitajaansa ja pian kun valon määrä lisääntyy ne alkavat kasvamaan. Tuo aiemman postauksen kruunuvuokko oli hellyttävä!
VastaaPoistaTotta tosiaan, noin se menee vähän itse kullakin... =D Kun ulkokasvit alkoivat kiinnostaa, joutuivat huonekasvit meidän huushollissa ihan rappiolle, oikein hävettää... Sitä ennen mulla oli hienoja huonekasveja, ei enää ollenkaan uskoisi! Noloa!
VastaaPoistaMullakin kuoli muorinkukka. Ja piilea. Ja jukkapalmu. Kaikki viimeisen neljän kuukauden aikana. Ihan vähän närästää, jos joku sanoo "ja vielä puutarhablogi". Musta tuntuu, että hortonomin tutkinnon myötä ihmiset on odottaneet multa sitä, että kasvit kasvavat palmun kokoisina vähintään. Ei se niin mene. Kasvitautauteja, huonot olosuhteet kasvattaa jne. Se on yksi lysti miten paljon siinä juttelee, kastelee ja hoivaa :D
VastaaPoistaKomppaan Katia. Ei kaikki ole meistä kiinni. Jo kasvin taimiaikaiset olosuhteet, kuljetukset, hoito kukkakaupassa, ötökät, valo, ilman kuivuus ym. vaikuttavat kasvin hyvinvointiin. Talvella meillä Suomessa on ihanan lämpimät kodit, joissa on kuitenkin suht kuiva ilma ja pimeä syksy ja talvi. Nämä kaikki yhdessä saavat oikeastaan ihmettelemään, miten mikään kasvi voi meillä ylipääätään selvitä sisällä. Taas tarvittaisiin niitä ennenkin kaivattuja vanhanajan, puolilämpimiä lasikuisteja. :)
VastaaPoista