perjantai 29. tammikuuta 2016

Puutarhastelijan herätyshaaste


Rakas Puutarhapäiväkirja, sain Elämää Paraatiisinpalasessa Lauralta  haasteen, jossa herätellään Puutarhastelijaa eloon. Ajattelin että on mukavaa kaivella vanhoja kuvia, mutta kuvien selailu olikin superihanaa!!!!

Haasteen idea on yksinkertainen ja mukava: Vain kaksi sääntöä: Valitse kuvatiedostoista kaksi tai useampi viime kesän kansio, lataa niistä sattumanvaraisesti kuusi kuvaa ja kerro niistä jotakin. Voit linkittää kuviin kesämuistoja. Ja käy kertomassa Lauralle, kun olet tehnyt tämän :)

Ja ihan vahingossa poimin juuri 12 kuvaa, jotka kertovat viime kesän parhaista muistoista. Kuvan laatu saattaa olla mitä sattuu ja aikajärjestys ihan sekaisin, mutta kertovat niistä hetkistä, jolloin jotain on liikkunut sisällä. Kuvien tekstejä kirjoittaessani, että päällimmäinen tunne taitaa olla kiitollisuus. 

Ensimmäinen on Keijuangervon kukka, joka yllätti minut kauneudellaan. Tätä ennen pidin sitä vain pensaana ja tämä jälkeen se pensas muuttui Prinsessaksi.


Toinen kuva: Etupihan kukat alkavat jo levitä ja peittää multaa, jee! Tuoksukurjenpolvi ja Pikkusydän ovat ihania, koska kukkivat pitkään. Ja kaiken kruununa tuo kaunis Runkosyreeni.


Kolmantena loppukesän mustikkarumbaa ei voita mikään! On niin ihana käydä poimimassa aampalamustikat tuoreena ja mikä tuoksu metsässä (=takapihalla) onkaan tuolloin!


 Ja yksi kauneimpia tuttavuuksia on Sinipellava, jonka syömiseen tarkoitetut vanhentuneet siemenet heitin keittiöstä ruusupenkin reunaan. Tämäkin minut yllätti: Mikä kukkien runsaus ja miten herkkä ja puhuva voi pieni kukka olla!


Toinen kauneus, jonka istuttamisen olin unohtanut, oli pitsiset tulppaanit! Toivottavasti ne nousevat tänäkin vuonna!


 Ja suurinpana viime kesän elämyksenä oli Bloggaritapaaminen, jolloin kävimme Tampereella ja Hämeenkyrössä. Tuo suikerovihma jäi sieltä reissulta muistoksi. 


Tapasin niin ihania ihmisiä päivän aikana! Teitte minuun suuren vaikutuksen. 


Myös kasveja jäi mieleen jos jonkinlaista. 
Siniset herkkyydet, suuren suuret Alppiruusut ja kauniita asetelmat.


Ja ennen kaikkea Korpijaakon Ruusutarha!
Siitä olen kertonut monen monta kertaa tuttaville ja vähän vähemmänkin tutuille. Vaikuttavaa. Muistan sen loppuikäni. Kiitos!


Ja oma ruusupenkkini taisi myös täyttyä. Tämä Neilikkaruusu kukki koko kesän ja Korpijaakon inspiroimana siirsin Sormustinkukat ruusupenkkiin. Kuulemma tykkäävät toisistaan :)



Ja viimeinen kuva on kasvimaan seudusta. Se on työn alla tänä kesänä. Mutta viime vuonna sai satoa jo ihan mukavasti. Pavuista on tullut suosikkejani ja Ruusupapu kiipesi kasvihuoneen päälle aika kauniisti. Ensi kesäksi pitäisi keksiä joku hauska paikka pavuille :)

Kiitos tästä haasteesta, oli ihana selata Saattohoidon tehtävän lomassa kauniita kuvia!




10 kommenttia:

  1. Ihania kesäkuvia, nämä kyllä totisesti herättelevät.....nyt ei millään malttaisi ...

    VastaaPoista
  2. Aah, miten ihanaa. Keijuangervo on tosiaankin varsinainen prinsessa. Tykkään siitä myös nuppuvaiheessa. Katsopa oikein läheltä niitä nuppuja. Ovat kuin pieniä tähtiä. Ja tuo suikerovihma. Siinä taitaa olla jälleen yksi "täytyy-saada-itselle" -ehdokas.

    VastaaPoista
  3. Kauniit kesämuistot ja tuo suikerovihma on todella kaunis.

    VastaaPoista
  4. Kauniita kesähetkiä. Itsekin pääsin Korpijaakon puutarhaan. Yksi kesän parhaista muistoista, helle ja ruusun tuoksu <3

    VastaaPoista
  5. Kauniita kesäkuvia näin lumen luonnin keskellä! Ihanaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  6. Ihanan virkistävät kuvat!
    Näin lähipiiriisi kuuluvana, täytyy vähän ehkä nauraa sisäänpäin tuohon sinun keijuangervojuttuun...
    Näen ilmeesi muutama vuosi aiemmin; "Minä en mitään angervoita halua puutarhaani, ne haisee ja niitä on joka paikassa..." :D :D :D
    Oikeasti harmittaa, kun moni peruskasvi on kokenut ihan inflaation, vaikka ne olisi tosi kauniita, terveitä ja käyttökelpoisia. Täytyisi varmaan katsella montaa kasvia kameran linssin läpi, ennenkuin niiden kauneus avautuisi.
    Mä kyllä rakastuin noihin sinipellaviin sun kuvien myötä. Voiko kauniinpaa kukkaa ollakaan.
    Ihana, kun kevät on jo ihan ovella! Nyt ei malttais enää odottaa yhtään.

    VastaaPoista
  7. Upeita kesäkuvia, kyllä jaksaa kevättä odotella taas näiden kuvien voimalla.

    VastaaPoista
  8. Niin mukava tämä haaste, pääsee vaikka kuinka moneen blogiin katselemaan toinen toistaan ihanampia kesäkuvia!
    Keijuangervo on prinsessa ja myös ruusuangervoissa on on todella kauniit kukat, kun katsoo riittävän läheltä:)
    Olin vähän aikaa ymmälläni, että missä on suikerovihma, kun sen pitäisi olla keltainen, mutta tuo sinun kukkasi lieneekin punavihma (Cytisus purpureu). Sama se, vihma kuin vihma. Tuollaisen vaaleanpunaisen voisin itsekin hankkia, en sitä suikerovihmaa. Kun se on keltainen!
    Ihanan sininen pellavan kukka!

    VastaaPoista
  9. Keijuangervo - kaikki angervot ovat mun suosikkejani! Niin kivoja kesäkuvia! Tuo pellava on minunkin suosikki, kasvatan kuitupellavaa, se on niin kaunis kasvi ja kukka ihanan sininen!

    Mennäänkö joskus kaksin mustikkaan, minäkin tykkään olla metsässä ja poimia mustikoita vaikka kuinka kauan! Yleensä menen yksin, otan puhelimen mukaan ja isäntä soittelee että on aika jo mennä kotiin...hah, en mene kun on ihania puskia poimittavana!

    Tuo Korpijaakon käynti oli niin vaikuttava, kultajyvä jäi siitä kauniiksi muistoksi elämän tielle! Ajatuksissa sinne on helppo palata, muistella, ottaa oppia!

    Oikein mukavaa viikonloppua Sinulle!

    VastaaPoista
  10. Suikerovihman, tai punavihman, nimi pistetty korvan taakse, näyttää hauskalta. Samoin laitoin vinkin siitä, että ruusut ja sormustinkukat viihtyvät yhdessä. Täällä kotona sitä ei oikein voi toteuttaa, mutta ehkä mökillä sitten joskus.

    VastaaPoista