Rakas Puutarhapäiväkirja,
mahtaa naapurit ihmetellä, kun kello lyö yhdeksän ja lapset ovat käyneet nukkumaan, niin me Mieheni kanssa pompitaan pitkin pihaa ja pusikoita peräkkäin. Välillä yksin, välillä yhdessä, välillä sateenvarjon alla ja välillä yökkärissäkin.... Me kun olemme ylempänä kuin muut tontit ja alapihalla ei vielä ole sinne suunniteltuja puita peittona, olemme siis kuin näyteikkunassa.... Pitääkin joskus käydä alakadulta kuvaamassa pihaa, näkyisi korkeuserot paremmin...
Kuitenkin Kukkakärpänen on puraissut meitä molempia niin, että ihmettelemme luontoa hämähäkin jaloista erivärisiin kukkien heteisiin. Luonto on niin ihmeellinen, ettei sitä väsy katselemaan ja kuuntelemaan. Läheltä tarkasteltuna kaikki näyttää vielä ihmeellisemmältä. Tuokin Kärpänen huomattiin vasta kuvia koneelta katsellessa.
Valokuvaaminen ei kuitenkaan ole ihan helppoa ja on luksusta, että Mies on innostunut säätämään koneen kanssa ja minä saan ehdotella kuvakulmia, joita mies tuntuu yllättävän hyvin löytävän itsestäänkin. Ruiskaunokki ja Harsokukka? kuuluvat suosikkeihini kesäkukista ja niitä saa ensi kesänä olla sinivalkoisessa penkissä läjäpäin. Nyt ovat hajallaan pitkin pihamaata. Jopa keskellä kulkuväylää, kun tytöt viime syksynä kumosivat suodatinpussit, joihin olin siemenet kerännyt talteen, keskelle pihaa.... Hyvinpä talvehtivat maassakin.
Ja kiitos avusta edellisen postauksen pulmaan. Lilja saakoon kasvaa Iiristen kanssa, josko värin mukaan paikka saattaa määräytyä uudelleen, mutta onpahan mitä odottaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti