Tanssia vesipisaroiden perässä

Rakas Puutarhapäiväkirja, 

taas tuli pompittua, loikittua ja ehkä tanssittuakin vesipisaroiden perässä tihkusateessa iltayhdeksältä. Vesipisarat ovat niin kauniita ja kuvaaminen niin haastavaa! Kun luulee osuneensa tarkannuksessa, sisällä huomaa tarkennuksen olleen ihan muualla kuin piti. Mehitähdet ja havut jäivät kuvakavalkaadista pois, mutta sain kuin sainkin ihan itse kameraan jotain sateen parhaita puolia. Jos osaisi aina huonolla säällä nähdä nämä parhaat puolet.

Ensimmäisenä Kärhön palasia, siiten Iiriksen lehtiä, Viiruhelpiä, Harjaneilikkaa, Ruusua ja Akileijaa. Puutarhan kauneus näkyy myös muualla kuin kukkasissa. Sitä voisi pohtia suunnitellessa istutuksia :)

Elämää ei mitata henkäyksiemme määrällä, 

vaan niiden hetkien määrällä, 

jotka salpaavat hengityksemme.

-Maya Angelou-

Antakaamme pienille pysähdyksille aikaa, 

pienille hengenvedoille, 

niille, jotka muistamme vanhana vanhana - tosi vanhana.